Hei, taas!

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltamme pitkää viivästystä kirjoituksien välillä. (anteeksi annettu, älä jatka lukemista, jos et antanut ;), kiitos. Olkoon tämä lause taas aloittava. Toivotaan, ettei tämä toistuisi enää jatkossa.

Suurimpia uutisia viime ajoilta:

• Jäämme toiseksi semesteriksi tänne 
• Vanhempamme ovat käyneet morjestelemassa
• Olemme osallistunee Venäjän laajuisiin opiskelukisoihin (Eerik voitti)
• Mahtava Suomi -ilta järjestetty
• Lunta, suolaa, jäätä -> kenkät menee pilalle
• Kuolettavia jäälumimökkyjä tippuu katolta
• Löydetty läheltä eri autenttinen ja halpa kiinalainen "ravintola"

 Siinäpä ne oliki tältä ajalta.

Tosiaan olemme päättäneet ja myös saaneet siitä lähes varmistuksen, että tulemme kirjoittelemaan näin aktiivisesti näitä juttuja myös ensi kaudella. Syy tähän on moninainen. Olemme pitäneet olostamme ja kielipäämme kaipaa vielä hiomista (paitsi Eerik, jota luullaan täälä jo venäläiseksi puhumisesta. Kun taas Miroa luullaan venäläiseksi ulkonäöstään) makkarat menevät siis tasan.

Opiskelu täälä on kieltämättä hieman (miten sen nyt sanoisi) erinlaisempaa, kuin Suomessa. Mutta olemme sisäistäneet sen parhaamme mukaan, eikä opettajan omien mielipiteiden kuunteleminen luennon aiheesta kuin sen vierastään, tunnu enää uudelta.

Molempien vanhemmat ovat käyneet jo visiitillä, ja voinen sanoa kaikille Venäjän matkaa ajatteleville, että viisumin saanti onnistuu ja on "joutuisaa". Helpointa oli turvautua matkan järjestäjän kautta ostettavaan viisumiin. Kertaviisumin hinnaksi tuli noin 70 e per lärvi. Mahdollista on säästää, jos hoitaa papper-hässäkät itse. Mutta tämä "hotellimme" ei jostain syystä ollut valveutunut kirjoittamaan viisumikutsuja turistikäynneille, jota ilman viisumin saanti vaikeutuu huomattavasti. Kun turvautuu matkaulufirmojen palveluihin, ei kyseisiin hössötyksiin tarvitse panostaa paljoakaan. NEXT topic

Tosiaan järjestimme suomipoikien kanssa itsenäisyyspäivänä Finnish night :in. Osallistujia oli tupa täynnä (liki 30). Ulkoystävämme saivat nauttia karjalan paistista, glögistä kraavilohesta, suklaasta, salmarista & fisusta. Kuusi kiloa lihaa katosi n. puolessa tunnissa, ja ilmeet olivat sen mukaisia. Olimme ylpeitä itsestämme ja Isänmaastamme.

Vaihdan aiheet kuin huonossa äidinkielen aineessa, mutta tämä suotakoon. -->

Lunta on tullut huolella, ja katoille jäätyy hitonmoisia jääkeihäitä, toiselta nimeltä tappokeihäitä. Työukkelit yrittävät parhaansa mukaan pudotella näitä vaarallisia, pudotessaan koko ruuansulatusjärjestelmän nopeasti läpimeneviä jääpiikkejä, alas katolta. Olemme toistaiseksi selvinneet vammoita tästä vaarallisesta katukävelystä.

Toinen talviasia on se, että venäläiset eivät halua lunta tai jotain. Jotenpa he kylvävät tätä nahkakenkien raiskaajasuolaa kaduille. Olen myös kuullut, että ulkoiletettuaan ihmisensä, koirian on otettava vastaan erityisaineilla kyllästetty jalkapesu, jotta tassut eivät haavoittuisi tästä tassunraiskaaja suolasta.

Toivottavasti tilanne paranee nyt kun ulkona alkaa paukkut n. - 15 asteen pakkaset. Koska jokainen tietää ettei suola enää sulata jäätä/lunta tälläisissä pakkaslukemissa. TIETÄÄHÄN? Varmuuden vuoksi laitan sen myös tähän venäjäksi: соль не растопит снег когда мороз ниже -10 градусов. Suokaa anteeksi pienet kielivirheet ja faktavirheet, en ole varma asteesta, jotain -8 kohdilla se on. NO niin asiaan...

Hieman tästä kiinalaisesta vielä, niin pääsette katsomaan sen mielenkiintoisemman osuuden eli kuvat. Joskin te ruojat, jotka olette olleet kärsimättömiä ja katsoneet kuvat ensi töiksenne. Eli olemme saaneet vihiä parilta paikalliselta tutulta lähellä sijaitsevasta kiinalaisesta kyökistä. 

Paikkaan ei pysty löytämään vahingossa, koska "ravintola" sijaitsee sisäpihalla, jonne ei johdata mikään kiinalaiseen viittava kyltti. Kuitenkin paikka on melkein täynnä aina. Ruuhkan ollessa pahin, ruokaa voi joutua odottamaan jonkun tovin. Sillä aikaa tosin voi nauttia autenttisestä kiinatunnelmasta. 

Taustalla pauhaa joku kiinalinen elokuva kiinalaisilla tekstityksillä. Keittiö mammat papattavat kiinaa ja tunnelma on vähintäänkin itämainen. Menu koostuu noin kymmenestä eri ateriasta, jotka kuvien mukaan pysyvät aina samana, mutta vaihtelevatkin sisällöltään riippuen tekijästään. 

Ruoka on äly maukasta, joskin aterian koko ei päätä huimaa. Tämä asia tosin korjaantuu tilaamalla toisen satsin heti perään tai jo sisään tullessaan, kun tajuaa kärsivänsä astetta kovempaa nälkää. Sillä murkinaa ei ole hinnalla pilattu. Jokainen menun ateria on vaihdettavissa 100 ruplalla (2,5 e). Jos laskelmamme pitävät paikkansa on koko menu lunastettavissa 25 eurolla. Keittiöstä saa myös kaikenlaista pientä mukavaa kuten kanan jalkoja ja sian häntiä. Mukaan voi myös lunastaa lähtiessään kaikkea kiinatavaraa purkkisienistä ravun palleroihin.

Pieni selvennys vielä noihin opiskelukisoihin; täällä järjestettiin joku aika sitten Venäjän laajuiset monta oppialaa sisältävä kilpailu, johon otimme osaa venäjän kielen merkeissä. Miron sijoitus killui välillä hyvä-paras, kun taas Eerik vei potin ja nappasi kolmannen ja ensimmäisen sijan, joka on vain mahdollista Venäjällä. Kisat kestivät viikon, jolloin kaikilta oli koulu tauolla ja keskittyminen kohdistui kokeiden kirjoittamiseen ja business -pelejen pelailuun.

No onpahan tässä nyt tarinoitu, joten kuviiiiin ---->

 Suomi-illan tarjottimia

 Karjalan paistia tulossa

 Ruskii musei & Pushkin: versio talvi ja alla museon taiteita

 MOM, Shut up, I'll handle this!

 Kiinalainen ja Eerik kertomassa jotain tunteella

 Se suola, PRKL

 

 Onko sitä rahhoo? hä. vaikka olis, ni tuskin sitä tollaseen posliinikaveriin laittas

 Authentic market place

 

 Kalaa kalatiskillä...

Jonkun todella varhaisen aamun otoksia hissistä

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin Sorovnoo, jolla tod. näk. haetaan tätä fraasia: все равно! (vsjo ravno) tarkoittaen IHA SAMA!

Vihreä valo

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltamme pitkää viivästystä kirjoituksien välillä. (anteeksi annettu, älä jatka lukemista, jos et antanut ;), kiitos.

Uusimpana kokemuksena on nyt koettu venäläinen baletti taas (kai on tullut aikaisemminkin koettua 7. luokalla). Baletti oli iha jees, puljun huonoimmat paikat maksoivat n. 25e, jossa sai pakaralihakset huutamaan verta, kun niin pahasti puutuivat kurkottelusta. Myös pahasta korkeanpaikan -kammoisuudesta kärsivältä olisi ehkä koko baletti jäänyt katsomatta. Baletti kertoi... No ei, olise iha nautinnollista. Mirohan nämä huiput paikat osti.

Tosiaan meidän läheisyyten vastavalmistunut Nevskii center erityisesti sisältää ensimmäisen stockmannin venäjällä (vai ensimmäisen pietarissa, googleta totuus). Oli tuossa muutama päivä sitten Hullujen Päivien aika, no tottakai pistäydyimme katsomaan kyseistä aktia. Paikka ei ollut läheskään yhtä täynnä kuin Suomen kyseiset. Jonottaminen kassallekkin kesti vain max. 5 minuuttia. Itselleni tarttui mukaan karvalakki ja kympin t-paita. Karvalakki tulee käyttöön kovilla pakkasilla, kuten myös nahkarotsi, Tämän "outfitin" pukiessani tunnen itseni täysin venäläiseksi, ja uskon myös kielen luistavan siten paremmin.

Kuten myös venäläinen "sauna" ( banja) on nyt tullut koettua. Hinta oli jopa 7 euroa per nakki ilman mitään lisukkeita. Lisukkeilla siis tarkoittaen vihtoja(vastoja), hajuja yms. Kaikki tilat siis olivat yhteisiä muille asiakkeille. Puljusta olisi saanut varattua myös saunatiloja ryhmille, mutta olivat kaikki varattuja sunnuntai-iltana.

Päädyimme siis valtavaan suihkutilaan, joka käsitti lähinna vesisankoja täynnä vihtoja ja muutaman suihkun. Käytössä oli myös "kylmä" -allas, joka meille Suomen pojille ei tuntunut miltään. Itse saunassa taas oli ihan lauteita, mutta kiuas poiketen tutusta suomalisesta oli vissiin vaan koko kerrostalon läpi kulkeva puulla lämittetty hormi, johon sai heitettya vettä... Tämän tosin vain itsepääteltyä faktaa. Ilmoitan tietysti muuttuvasta informaatiosta tulevaisuudessa.

Eerik, uljas ja rohkea ritarimme, nappasi roskapöntöstä meille vihdan, joten pääsimme nauttimaan venäläisistä löylystä paikallisella tavalla. Venäläiset itse pukeutuvat saunassa huopahattuihin, joka vissiin estää pään kuumenemista tai jotain. Kuitenkin löylyt olivat aika tujakat, kun joku pääti heittää "löylyä" hormiin. Lopuksi päädyimme saunan omaan baarin muutamille olusille istuen pirttipöydässä hyvin mökkimäisessä tunnelmassa.

Myös liikkuminen kaupungissa yöaikaan on tullut tutuksi: Oikeita takseja on tällöin lähes turha edes ottaa/odottaa. Käsitaksi on kaupungin paras tapa liikkua, kun pikkurahoilla ei ole väliä (metro lopettaa liikkumisensa n. 12 aikoihin.). Lähes minne vain pääsee 5 eurolla, kun ottaa hieman piemeämmän taksin kadulta, joita tosiaan enimpiä saa huitoa pois, jos saattuu porukalla seisomaan tien laidassa. Hinta kannattaa tosin sopia ennen autoon hyppäämistä.

Näin siis meille tällä hetkellä täällä menee.... kiitos taas mielenkiinnostanne!

PS: huonoa suomen kieltäni syytän venäjän kieleen adaptoitumista.

Ja kuvia:

 Kuva 1. Löyty tuttuja Stockmannista (jaa hinta n. 40 => saat eurot)

 Kuva. Kotikadulta otettu kotikatukuva

 Kuv. Iltapala sushit

 Ku. Hullut päivät

 K. mahto sattuu Juhaa päähän

 . Yöelämän anarkiaa

 Balee

Asuinpaikkamme aamupala (hinta 155 ruplaa, katso kurssi edeltä)

Huoneemme aamupala (hinta 200 ruplaa)

-Ma El

Привет

Maanantai-iltaa viettämässä poikien kera. Itse pääsin vapaaksi tuossa klo. 7 aikaan intensiivisestä 4,5 tunnin venäjän kielen tunnilta. Tällä hetkellä teemme läksyjä (valmiit), siis jupailemme, syömme venäläistä suklaata, tuumimme blogin etenemistä ja hörpitään oluisia (vodkaa). Kutsumme tätä: ruskii multitasking.

Koulu etenee omalla painollaan ja eräs tärkeä asia opintoihin täällä liettyen on: "Deadline ei ole viiva, joka ylitetään. Vaan viiva, jota pitkin kuljetaan". Tätä täkäläistä oppia olemme pyrkineet soveltamaan mahdollisemman monessa kohteessa. Olemme myös (viimein) saanet paikalliset opiskelijakortit. Sitä ennen väliaikaisia kortteja on kertynyt lompakkoon jo pinoksi.

Eerikin äippä tuossa pistäytyi männä viikolla. Pistäytyminen ei ollut paria päivää pidempi, mutta kerkesimme pyörähtää samurai -näyttelyssä. Eerik palannee vielä  näyttelyyn heiluttelemaan miekkaansa, johtuen seuransa paikallisesta näkyvyydestä.

Miron vanhemmat tänne saapuvat n. kuukauden päästä. Majoitukseski heille on hoidettu n. 30e/yö/henkilö. Toivottavasti viihtyvät. Omammehan kustantaa n. 75e/kk/henkilö. Ottaen tosin huomioon, että joku koulu tässä maksaa vielä hieman siihen päälle. Mutta sängyissä nukkuu ja tuolella istuu, kelpaa meille. Totta puhuen majoitus on hyvä ja omissa kerroksissa on kiva yhteishenki. Me olemme myös olleet paljon yhteydessä yläkerran väkeen. Jossa siis loput vaihtarit majailevat. 

Nyt edessä ovat iltariitit, joten toistaiseksi näkemisiin, kullanmurut.

Otakkaa tietoa kupoliinne:
http://www.youtube.com/watch?v=wOPuvTMndIs 

 Kuva 1. Elektroniset opiskelijakortit

 Kuva 2. Koulun kosketusnäytöt, jokaisella istumapaikalla!

 Kuva 3. Samurai -näyttelyn irstauksia

Kuva 4. Kaupunkikierroksen antia

Hyvää Päivää Hemulit 17. syyskuu

Tänäisestä kirjoituksesta tuleekin lyhyehkömpi kuin aikaisemmista. Nimittäin kovinkaan erikoista ei ole tapahtunut viime postauksesta.

Tutustuminen kulttuuriin on jatkunut tasaseen. Koulun eri rakennukset ovat viime viikolla tullut kierrettyä läpi, johtuen leuntojen vaihtuvan sijainnin. Omaan lukujärjestykseeni sain yhden konetekniikan kurssin venäjän kielenä opetettuna, katsotaan mitä tästä seuraa. Tuntuu kuitenki, että kielen ymmärtäminen vahvistuu päivä päivältä.

Viikonloppuna tuli tarkastettua läheinen yöelämä: yksi ilta ranskalaisten ja toinen saksalaisten kanssa. Perjantai-ilta olimme hieman siistimmällä clubilla, jonne sisään maksoi rapeat 12 e. Hintaan kyllä sisältyi olutlipuke. Yllätteän perjantai täällä ei ole kovinkaan suosittu rairai-ilta, koska launtai saattanee ollu joillain koulupäivä. Allekirjoittanutkin joutuu käymään kahdella luennolla kyseisenä totuttuna vapaapäivänä. Johtuen kurssivalinnoista, on käynyt kuitenkin niin mukavasti, että tänään (maanantaina) ei lukkarissa ole mitään.

Tällä päivällä olen suunnitellut lähteväni piristymään kuntosalille. Tuli nimittäin ostettua salikortti läheiselle kunto clubille. Opiskelijatarjoksen ansiosta sain 10 kuukautta n. 140 eurolla. Ja sali on erittäin siisti, ja siellä on SAUNA. Kyseinen sauna oli jopa kuuma... Ongelmanahan on, etten alusstavasti ole viipymässä täällä 10 kuukautta, joten kai se on jäätävä tänne pidemmäksi aikaa ;).

Kuva 543. Eräs opistomme rakennuksista

Kuva 542. Toinen eräs

 

Jeps, hello! 12. syyskuu

Vihdoin oikeat opinnot ovat alkaneet. Mirolle hieman TUTA -kursseja ja Eerikille myös… Venäjän kielisiä kursseja vielä odotellessa. Huomenna täytynee metsästellä taas niiden perään. 

Edelleenkin kaikki on hyvinkin normalno ja devyskit ovat kauniita. Koulun ruoka nyt ei vieläkään napp… on hyvää ja sitä on riittävästi. 

Kotosuomea alkaa vähitellen kaivata, mutta uskomme selviytyvämme koti-ikävästä. Toisaalta taas itse Äiti-venäjä alkaa tuntua hyvinkin kotoisalta. Oikeastaan ainoa kaipuu on saunan lämpö. Siksi siis olemmekin koko viikon etsineet saunanlämpöä käsiimme. Koska saunan ja ”banja”:n  (sauna=venäjäksi) ero on huhujen mukaan käsin kosketeltava, olemme päättäneet kokeilla molempia. 

Monikertaviisumien metsästys on alkanut, jotta pääsisimme kotosuomeen visiitille. Onneksi tämän metsästyksen kuitenkin hoitaa meidän rakas Yulia, KV-toimiston ihastuttava neiti. Siinäkin tosin kestänee jokunen kuukaisi.

Täällä koulumme jakautuu spatiaalisesti moneen eri yksikköön, joten näiden yksiköiden löytäminen koitunee vielä tehtäväksi. Ongelmat ilmenevät siinä vaiheessa, kun vartin tauon aikana pitäisi olla kykenevä, vaihtamaan olin sijaintiaan kolme kilometriä.

Käytiinpä myös katsomassa KHL:n peli, pietarin pojat CKA vastaan Yugra. Peli päättyi Pietarille 7-5! Yleisön mylvintä ja huutelu oli toista maata kuin Hartwallilla, kuten oli kerrottu. Kalja ja vodka ei kyllä katsomossa virrannut, kuten olin kuullut. Nekin juomat, jotka ostimme, piti juoda katsomon ulkopuolella. Hintakin oli lähelle Suomen luokkaa.

Oikeen hyvää huomenta 8. syyskuu

Jos teitä ei haitaa ni nyt mä aijon kirjottaa iha vaa puhekielellä, myöhemmin voidaan taas hifistellä.

 Eli mukavaa on ollut. Konetekniikan kursseja venäjäksi vielä odotellaan, mutta vaikuttaa siltä, että tulen kyllä pääsemään semmoisille. Muutama päivä sitten oli välttämätän käynti Ermitascxzissa, jossa tovi vierähti katsellessa tauluja ja muuta taidetta. Tosiaan niille, jotka ei tiedä, Ermitash on Pietarissa toimiva museo/taidegalleria, vissiin euroopan suurimpia.

Oikee jalka on jotenki kipeytyny täst kaikesta kävelemisestä. Kai vaa joku pikkuvika. Kun vähän linimentillä parantaa, ni hyvin toimii.

Muu vaihtoporukka alkaa pikkuhiljaa tulee tutuks, tosiaan täältä löytyy enimmäkseen saksalaisia ja ranskalaisia. Yks hollantilainen ja espanjalainen, pari slovakia. Ollaan siinä vaiheessa ku alkaa ns. "vittuilu" toisille, ja se mun mielestä alkaa merkitsemään jo läheiempää ystävyyssuhdetta.

Toistaseksi alkaa taas stereotyyppinen Venäjä katoamaan ajatusmaailmastani. Vaikka tääl jokunen kerta on jo aikaisemmin tullut vietettyä, nii nyt taas tutustuessa paikalliseen toimintaan, huomaa että ihmiset ovat samanlaisia sijainnista riippumatta. Jokanen tarvii rahaa, kavereiden kanssa on kiva harrastaa juomingeja ja jos on tyhmä niin siitä rangaistaan. Iha perus.

Eilen käytiin tutustumaan Baltikan tehtaaseen. Iha jees, sellane 3 miljoonaa litraa olutta valmistuu päivässä Maistelu osuus oli vähä liian nopee, koska "seuraava ryhmä" oli tulossa.

 Kuva 23. Ermistashin taidetta

 Kuva 24. Koulumme ruokaa (hinta siinä 2,5 euron paikkeilla)

Kuvan 25. Baltikan tehtaan korkkikokoelmista

Nyt pitäs vissii lähtee suunnitelemaa presentaatiota maanantaille suomesta ja meijän koulusta, kiitos ja kuitti

-Miroslav Alforsov

Lomalla viimeinkin вторник 4. сентябрь

Pääsy Pietariin on onnistunut ja orientaatioviikko  on alkanut, joten hukkaamme vielä totaalisesti suunnan tästä kaupungista. 

Saavuimme tosiaan Pietariin venäläisten suomituristien tapaan eli Marshrutkalla eli isolla ruosteisella mersupakulla (sprinter).  Matka kesti, mutta oli mukava (~8h). Olen henkilökohtaisesti laittanut Allegron täysin boikottiin. Ainoa poikkeama matkan aikana oli tietystikin suomalainen kalakauppa. Jostain syystä venäläiset ovat hulluina suomalaiseen loheen, toisaalta hyväähän se on. 

Emmä onneksi olleet missanneet mitään tärkeää, mitä aikaisemmin pelkäsimme. Orientaatioviikkomme alkoi juurikin seuraavana päivänä kun tulimme. Maanantaipäivään kuului pieni esittelyluento Engecon –koulusta, koulun oman museon katsastus ja vaihtariporukan tehtävärata (Quests). Kyseinen rata oli hyvinkin pieni muotoinen kaupunkikierros eikä siihen onneksi kuulunut yhtään alkoholijuomia.  ”Tuutorimme”, joita on muutamia, jotka eivät ole juurikaan leimautuneet tietylle porukalle, ovat mukavia kauniita nuoria neitejä, joiden englannin kielessä on hivenen epäselvyyskohtia, mutta tämähän juuri sopii meille. Olemme siis suurimmaksi osaksi hoitaneet kommunikoinnin venäjäksi.

Illalla suuntasimme tuutoreiden avulla Nevskillä sijaitsevaan ravitsemusravintolaan. Olut maksoi jotakuinkin 4 euroa, eli kyseessä oli tasokas juottala, mutta jo sijainti teki tämän selväksi. Loppuillasta siirryimme osaporukan kanssa hieman idyllisempään ja halvempaan ravinteliin, josta suuntasimmekin sitten kotia kohti, varhaiseen kotiintuloaikaan.

Tänään (tiistai) selvitämme kurssivastaavalta, mitä kursseja meidän on mahdollisuus ottaa venäjän kielisenä. Kohta kouluun (klo. nyt 9:19)

Kuva 1. Lukujärjestyksemme ensimmäiselle viikolle

Kuva 2. Pushkin tuo aina mukavia runollisia muistoja mieleen

Kuva 3. Paikallisen koneenrakentajan opus, taustalla myös ekonomiikkaa

T. Miro & Eerik, Lähteenpää & Ahlfors

Pietariin loppuviikosta 30. elokuu

Pakkaus on alkanut, ja hinku olisi kova jo lähteä. Eli vaihtoon siis Pietariin olisi vielä loppuviikosta päädyttävä, yliopistoon nimeltä ENGECON. Mistäkö tällainen idea, kun mahdollisuus Thaimaahan vaihtoonkin olisi? No, tuota venäjän kieltä kun on tullut aikaisemmin jokunen vuosi luettua, ja haluaisin tosiaan piristää tuon kielen päässäni. Eikä lopullinen päätöskään ollut vaikeaa, kun rakas kämppikseni Eerik Lähteenpää linkitti yliopistomme ensimmäisen hakusivun, ja totesi ”Me lähetään, Miro, Venäjälle!”. Olisin minä kyllä yksinkin uskaltanut, mutta kaverin patistuksesta oli apua. 

Luulin paperihässäkän Suomessa tuovan jo pään vaivaa, mutta toistaiseksi asiat ovat vaatineet vaan muutaman vartin viikosta. Oman koulun kanssa asiat sujuivat helposti. Alustavat kurssivalinnatkin pitivät vain heittää suurpiirteisesti, mitä itse odotti/toivoi suorittavansa. Nyt kun olen saanut ENGECON:in kurssitarjottimen, on selvinnyt, että ainakin konetekniikan opinnot jäävät hieman vähälle. Vaikka koulu on lyhennys ”Engineering and Economics” oli kurssitarjotin hyvin ekonomiikka painotteinen. No, näillä mennään, kielen takiahan naapuriin lähdenkin. S-postin mukaan minun kurssini ovat nyt: Russian History, Russian Society and Culture, Tourist Places of Interest in St.Petersburg, Logistics ja Russia language. Elikkäs erittäin paljon kulttuuria. 

Laitoin aikaisemmin postia meistä vastaavalle henkilölle Venäjällä, ja kysyin, josko saisin osallistua venäjän kielisille konetekniikan kursseille, mutta vastaus oli vain ”kiitos kurssivalinnoistasi”. No, näillä mennään, pitänee selvittää asiaa sitten kohteessa.

Viisumin saanti sitten edellyttikin hieman paperin kierittelyä. Viisumiin piti kerätä seuraavat ornamentit: Viisumikutsu, Venäjän koulun hyväksyminen (saapuivat kätevästi kotiovelle koululta), passikuva (saa kuvausliikkeistä ~15 e), täytetty viisumihakemus (sai tulostettua netistä viisumikeskuksen sivuilta), todistus vakuutuksesta koko ajalle (vakuutus yhtiöltä, hinta noin 250 e) ja negatiivinen HIV-todistus (kaupungin terveyshuollolta, melkein mahdottomuus englannin kielisenä ja kahtena kappaleena) sekä tietysti oma passi (sain poliisilta). HIV-todistuksen kohdalla mahdottomuudeksi ei siis osoittautunut sen negatiivisena saaminen, vaan ylipäätään sen kirjallisena ja tohtorin allekirjoittamana saaminen paperiselle dokumentille ja jenkin kielellä, kesti kauan. Suosisin ehkä yksityistä ensi kerralla.

Edellä mainitut ornamentit oli siis toimitettava Venäjänviisumikeskukseen Helsingin Kampissa (on vissiin muallakin). Koska viisumikäsittely on kuulemani mukaan ulkoistettu jollekin yritykselle, viisumin saanti oli hyvin ripeää. Suomea puhuva venäläisellä aksentilla otti vastaan paperit ja kertoi, että viisumi olisi valmis viikon päästä. Ja näin tapahtui. Viisumikeskus velotti viisumista 60 euroa.

Eräs kummastuttava asia minua nyt kummastuttaa. Meistä vastaava henkilö, Yulia, soitti tuossa muutama päivä sitten minulle, ja kyseli milloin olemme saapumassa. Yulia todella yllättyi, että kuinka niin myöhään, kun kerroin meidän saapuvan 2.9. sunnuntaina. Nimittäin meidän vaihtoon lähtevien yhteistietojen järjestelmässä (Mobility Online) luki Stay from: 3.9. Tämän päivän myös oletimme olevan se päivä, jolloin meidät halutaan kyseiseen paikkaan. Todennäköisesti meidän olisikin pitänyt olla kertaviisumin ensimmäisen päivän ”tienoilla” Pietarissa (25.8.). No, koska asiat olemme järjestäneet kuten olemme, on meidän pitäydyttävä suunnitelmissamme. Harmittaisi vain todella, jos olisimme viikon myöhässä ja missanneet ihmisiin tutustumisriitit.

Seuraavia kommelluksia odotellessa, Miro Ahlfors (no eivät nää nyt vielä kommelluksia ole olleet)