Hyvää Päivää Hemulit 17. syyskuu

Tänäisestä kirjoituksesta tuleekin lyhyehkömpi kuin aikaisemmista. Nimittäin kovinkaan erikoista ei ole tapahtunut viime postauksesta.

Tutustuminen kulttuuriin on jatkunut tasaseen. Koulun eri rakennukset ovat viime viikolla tullut kierrettyä läpi, johtuen leuntojen vaihtuvan sijainnin. Omaan lukujärjestykseeni sain yhden konetekniikan kurssin venäjän kielenä opetettuna, katsotaan mitä tästä seuraa. Tuntuu kuitenki, että kielen ymmärtäminen vahvistuu päivä päivältä.

Viikonloppuna tuli tarkastettua läheinen yöelämä: yksi ilta ranskalaisten ja toinen saksalaisten kanssa. Perjantai-ilta olimme hieman siistimmällä clubilla, jonne sisään maksoi rapeat 12 e. Hintaan kyllä sisältyi olutlipuke. Yllätteän perjantai täällä ei ole kovinkaan suosittu rairai-ilta, koska launtai saattanee ollu joillain koulupäivä. Allekirjoittanutkin joutuu käymään kahdella luennolla kyseisenä totuttuna vapaapäivänä. Johtuen kurssivalinnoista, on käynyt kuitenkin niin mukavasti, että tänään (maanantaina) ei lukkarissa ole mitään.

Tällä päivällä olen suunnitellut lähteväni piristymään kuntosalille. Tuli nimittäin ostettua salikortti läheiselle kunto clubille. Opiskelijatarjoksen ansiosta sain 10 kuukautta n. 140 eurolla. Ja sali on erittäin siisti, ja siellä on SAUNA. Kyseinen sauna oli jopa kuuma... Ongelmanahan on, etten alusstavasti ole viipymässä täällä 10 kuukautta, joten kai se on jäätävä tänne pidemmäksi aikaa ;).

Kuva 543. Eräs opistomme rakennuksista

Kuva 542. Toinen eräs

 

Jeps, hello! 12. syyskuu

Vihdoin oikeat opinnot ovat alkaneet. Mirolle hieman TUTA -kursseja ja Eerikille myös… Venäjän kielisiä kursseja vielä odotellessa. Huomenna täytynee metsästellä taas niiden perään. 

Edelleenkin kaikki on hyvinkin normalno ja devyskit ovat kauniita. Koulun ruoka nyt ei vieläkään napp… on hyvää ja sitä on riittävästi. 

Kotosuomea alkaa vähitellen kaivata, mutta uskomme selviytyvämme koti-ikävästä. Toisaalta taas itse Äiti-venäjä alkaa tuntua hyvinkin kotoisalta. Oikeastaan ainoa kaipuu on saunan lämpö. Siksi siis olemmekin koko viikon etsineet saunanlämpöä käsiimme. Koska saunan ja ”banja”:n  (sauna=venäjäksi) ero on huhujen mukaan käsin kosketeltava, olemme päättäneet kokeilla molempia. 

Monikertaviisumien metsästys on alkanut, jotta pääsisimme kotosuomeen visiitille. Onneksi tämän metsästyksen kuitenkin hoitaa meidän rakas Yulia, KV-toimiston ihastuttava neiti. Siinäkin tosin kestänee jokunen kuukaisi.

Täällä koulumme jakautuu spatiaalisesti moneen eri yksikköön, joten näiden yksiköiden löytäminen koitunee vielä tehtäväksi. Ongelmat ilmenevät siinä vaiheessa, kun vartin tauon aikana pitäisi olla kykenevä, vaihtamaan olin sijaintiaan kolme kilometriä.

Käytiinpä myös katsomassa KHL:n peli, pietarin pojat CKA vastaan Yugra. Peli päättyi Pietarille 7-5! Yleisön mylvintä ja huutelu oli toista maata kuin Hartwallilla, kuten oli kerrottu. Kalja ja vodka ei kyllä katsomossa virrannut, kuten olin kuullut. Nekin juomat, jotka ostimme, piti juoda katsomon ulkopuolella. Hintakin oli lähelle Suomen luokkaa.

Oikeen hyvää huomenta 8. syyskuu

Jos teitä ei haitaa ni nyt mä aijon kirjottaa iha vaa puhekielellä, myöhemmin voidaan taas hifistellä.

 Eli mukavaa on ollut. Konetekniikan kursseja venäjäksi vielä odotellaan, mutta vaikuttaa siltä, että tulen kyllä pääsemään semmoisille. Muutama päivä sitten oli välttämätän käynti Ermitascxzissa, jossa tovi vierähti katsellessa tauluja ja muuta taidetta. Tosiaan niille, jotka ei tiedä, Ermitash on Pietarissa toimiva museo/taidegalleria, vissiin euroopan suurimpia.

Oikee jalka on jotenki kipeytyny täst kaikesta kävelemisestä. Kai vaa joku pikkuvika. Kun vähän linimentillä parantaa, ni hyvin toimii.

Muu vaihtoporukka alkaa pikkuhiljaa tulee tutuks, tosiaan täältä löytyy enimmäkseen saksalaisia ja ranskalaisia. Yks hollantilainen ja espanjalainen, pari slovakia. Ollaan siinä vaiheessa ku alkaa ns. "vittuilu" toisille, ja se mun mielestä alkaa merkitsemään jo läheiempää ystävyyssuhdetta.

Toistaseksi alkaa taas stereotyyppinen Venäjä katoamaan ajatusmaailmastani. Vaikka tääl jokunen kerta on jo aikaisemmin tullut vietettyä, nii nyt taas tutustuessa paikalliseen toimintaan, huomaa että ihmiset ovat samanlaisia sijainnista riippumatta. Jokanen tarvii rahaa, kavereiden kanssa on kiva harrastaa juomingeja ja jos on tyhmä niin siitä rangaistaan. Iha perus.

Eilen käytiin tutustumaan Baltikan tehtaaseen. Iha jees, sellane 3 miljoonaa litraa olutta valmistuu päivässä Maistelu osuus oli vähä liian nopee, koska "seuraava ryhmä" oli tulossa.

 Kuva 23. Ermistashin taidetta

 Kuva 24. Koulumme ruokaa (hinta siinä 2,5 euron paikkeilla)

Kuvan 25. Baltikan tehtaan korkkikokoelmista

Nyt pitäs vissii lähtee suunnitelemaa presentaatiota maanantaille suomesta ja meijän koulusta, kiitos ja kuitti

-Miroslav Alforsov

Lomalla viimeinkin вторник 4. сентябрь

Pääsy Pietariin on onnistunut ja orientaatioviikko  on alkanut, joten hukkaamme vielä totaalisesti suunnan tästä kaupungista. 

Saavuimme tosiaan Pietariin venäläisten suomituristien tapaan eli Marshrutkalla eli isolla ruosteisella mersupakulla (sprinter).  Matka kesti, mutta oli mukava (~8h). Olen henkilökohtaisesti laittanut Allegron täysin boikottiin. Ainoa poikkeama matkan aikana oli tietystikin suomalainen kalakauppa. Jostain syystä venäläiset ovat hulluina suomalaiseen loheen, toisaalta hyväähän se on. 

Emmä onneksi olleet missanneet mitään tärkeää, mitä aikaisemmin pelkäsimme. Orientaatioviikkomme alkoi juurikin seuraavana päivänä kun tulimme. Maanantaipäivään kuului pieni esittelyluento Engecon –koulusta, koulun oman museon katsastus ja vaihtariporukan tehtävärata (Quests). Kyseinen rata oli hyvinkin pieni muotoinen kaupunkikierros eikä siihen onneksi kuulunut yhtään alkoholijuomia.  ”Tuutorimme”, joita on muutamia, jotka eivät ole juurikaan leimautuneet tietylle porukalle, ovat mukavia kauniita nuoria neitejä, joiden englannin kielessä on hivenen epäselvyyskohtia, mutta tämähän juuri sopii meille. Olemme siis suurimmaksi osaksi hoitaneet kommunikoinnin venäjäksi.

Illalla suuntasimme tuutoreiden avulla Nevskillä sijaitsevaan ravitsemusravintolaan. Olut maksoi jotakuinkin 4 euroa, eli kyseessä oli tasokas juottala, mutta jo sijainti teki tämän selväksi. Loppuillasta siirryimme osaporukan kanssa hieman idyllisempään ja halvempaan ravinteliin, josta suuntasimmekin sitten kotia kohti, varhaiseen kotiintuloaikaan.

Tänään (tiistai) selvitämme kurssivastaavalta, mitä kursseja meidän on mahdollisuus ottaa venäjän kielisenä. Kohta kouluun (klo. nyt 9:19)

Kuva 1. Lukujärjestyksemme ensimmäiselle viikolle

Kuva 2. Pushkin tuo aina mukavia runollisia muistoja mieleen

Kuva 3. Paikallisen koneenrakentajan opus, taustalla myös ekonomiikkaa

T. Miro & Eerik, Lähteenpää & Ahlfors

Pietariin loppuviikosta 30. elokuu

Pakkaus on alkanut, ja hinku olisi kova jo lähteä. Eli vaihtoon siis Pietariin olisi vielä loppuviikosta päädyttävä, yliopistoon nimeltä ENGECON. Mistäkö tällainen idea, kun mahdollisuus Thaimaahan vaihtoonkin olisi? No, tuota venäjän kieltä kun on tullut aikaisemmin jokunen vuosi luettua, ja haluaisin tosiaan piristää tuon kielen päässäni. Eikä lopullinen päätöskään ollut vaikeaa, kun rakas kämppikseni Eerik Lähteenpää linkitti yliopistomme ensimmäisen hakusivun, ja totesi ”Me lähetään, Miro, Venäjälle!”. Olisin minä kyllä yksinkin uskaltanut, mutta kaverin patistuksesta oli apua. 

Luulin paperihässäkän Suomessa tuovan jo pään vaivaa, mutta toistaiseksi asiat ovat vaatineet vaan muutaman vartin viikosta. Oman koulun kanssa asiat sujuivat helposti. Alustavat kurssivalinnatkin pitivät vain heittää suurpiirteisesti, mitä itse odotti/toivoi suorittavansa. Nyt kun olen saanut ENGECON:in kurssitarjottimen, on selvinnyt, että ainakin konetekniikan opinnot jäävät hieman vähälle. Vaikka koulu on lyhennys ”Engineering and Economics” oli kurssitarjotin hyvin ekonomiikka painotteinen. No, näillä mennään, kielen takiahan naapuriin lähdenkin. S-postin mukaan minun kurssini ovat nyt: Russian History, Russian Society and Culture, Tourist Places of Interest in St.Petersburg, Logistics ja Russia language. Elikkäs erittäin paljon kulttuuria. 

Laitoin aikaisemmin postia meistä vastaavalle henkilölle Venäjällä, ja kysyin, josko saisin osallistua venäjän kielisille konetekniikan kursseille, mutta vastaus oli vain ”kiitos kurssivalinnoistasi”. No, näillä mennään, pitänee selvittää asiaa sitten kohteessa.

Viisumin saanti sitten edellyttikin hieman paperin kierittelyä. Viisumiin piti kerätä seuraavat ornamentit: Viisumikutsu, Venäjän koulun hyväksyminen (saapuivat kätevästi kotiovelle koululta), passikuva (saa kuvausliikkeistä ~15 e), täytetty viisumihakemus (sai tulostettua netistä viisumikeskuksen sivuilta), todistus vakuutuksesta koko ajalle (vakuutus yhtiöltä, hinta noin 250 e) ja negatiivinen HIV-todistus (kaupungin terveyshuollolta, melkein mahdottomuus englannin kielisenä ja kahtena kappaleena) sekä tietysti oma passi (sain poliisilta). HIV-todistuksen kohdalla mahdottomuudeksi ei siis osoittautunut sen negatiivisena saaminen, vaan ylipäätään sen kirjallisena ja tohtorin allekirjoittamana saaminen paperiselle dokumentille ja jenkin kielellä, kesti kauan. Suosisin ehkä yksityistä ensi kerralla.

Edellä mainitut ornamentit oli siis toimitettava Venäjänviisumikeskukseen Helsingin Kampissa (on vissiin muallakin). Koska viisumikäsittely on kuulemani mukaan ulkoistettu jollekin yritykselle, viisumin saanti oli hyvin ripeää. Suomea puhuva venäläisellä aksentilla otti vastaan paperit ja kertoi, että viisumi olisi valmis viikon päästä. Ja näin tapahtui. Viisumikeskus velotti viisumista 60 euroa.

Eräs kummastuttava asia minua nyt kummastuttaa. Meistä vastaava henkilö, Yulia, soitti tuossa muutama päivä sitten minulle, ja kyseli milloin olemme saapumassa. Yulia todella yllättyi, että kuinka niin myöhään, kun kerroin meidän saapuvan 2.9. sunnuntaina. Nimittäin meidän vaihtoon lähtevien yhteistietojen järjestelmässä (Mobility Online) luki Stay from: 3.9. Tämän päivän myös oletimme olevan se päivä, jolloin meidät halutaan kyseiseen paikkaan. Todennäköisesti meidän olisikin pitänyt olla kertaviisumin ensimmäisen päivän ”tienoilla” Pietarissa (25.8.). No, koska asiat olemme järjestäneet kuten olemme, on meidän pitäydyttävä suunnitelmissamme. Harmittaisi vain todella, jos olisimme viikon myöhässä ja missanneet ihmisiin tutustumisriitit.

Seuraavia kommelluksia odotellessa, Miro Ahlfors (no eivät nää nyt vielä kommelluksia ole olleet)