Pääsy Pietariin on onnistunut ja
orientaatioviikko on alkanut, joten
hukkaamme vielä totaalisesti suunnan tästä kaupungista.
Saavuimme tosiaan Pietariin venäläisten
suomituristien tapaan eli Marshrutkalla eli isolla ruosteisella mersupakulla (sprinter). Matka kesti, mutta oli mukava (~8h). Olen
henkilökohtaisesti laittanut Allegron täysin boikottiin. Ainoa poikkeama matkan
aikana oli tietystikin suomalainen kalakauppa. Jostain syystä venäläiset ovat
hulluina suomalaiseen loheen, toisaalta hyväähän se on.
Emmä onneksi olleet missanneet mitään tärkeää, mitä aikaisemmin pelkäsimme. Orientaatioviikkomme
alkoi juurikin seuraavana päivänä kun tulimme. Maanantaipäivään kuului pieni
esittelyluento Engecon –koulusta, koulun oman museon katsastus ja vaihtariporukan
tehtävärata (Quests). Kyseinen rata oli hyvinkin pieni muotoinen
kaupunkikierros eikä siihen onneksi kuulunut yhtään alkoholijuomia. ”Tuutorimme”, joita on muutamia, jotka eivät
ole juurikaan leimautuneet tietylle porukalle, ovat mukavia kauniita nuoria
neitejä, joiden englannin kielessä on hivenen epäselvyyskohtia, mutta tämähän
juuri sopii meille. Olemme siis suurimmaksi osaksi hoitaneet kommunikoinnin
venäjäksi.
Illalla suuntasimme tuutoreiden avulla
Nevskillä sijaitsevaan ravitsemusravintolaan. Olut maksoi jotakuinkin 4 euroa,
eli kyseessä oli tasokas juottala, mutta jo sijainti teki tämän selväksi.
Loppuillasta siirryimme osaporukan kanssa hieman idyllisempään ja halvempaan ravinteliin,
josta suuntasimmekin sitten kotia kohti, varhaiseen kotiintuloaikaan.
Tänään (tiistai) selvitämme
kurssivastaavalta, mitä kursseja meidän on mahdollisuus ottaa venäjän
kielisenä. Kohta kouluun (klo. nyt 9:19)
Kuva 1. Lukujärjestyksemme ensimmäiselle viikolle
Kuva 2. Pushkin tuo aina mukavia runollisia muistoja mieleen
T. Miro & Eerik, Lähteenpää & Ahlfors
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti