Pietariin loppuviikosta 30. elokuu

Pakkaus on alkanut, ja hinku olisi kova jo lähteä. Eli vaihtoon siis Pietariin olisi vielä loppuviikosta päädyttävä, yliopistoon nimeltä ENGECON. Mistäkö tällainen idea, kun mahdollisuus Thaimaahan vaihtoonkin olisi? No, tuota venäjän kieltä kun on tullut aikaisemmin jokunen vuosi luettua, ja haluaisin tosiaan piristää tuon kielen päässäni. Eikä lopullinen päätöskään ollut vaikeaa, kun rakas kämppikseni Eerik Lähteenpää linkitti yliopistomme ensimmäisen hakusivun, ja totesi ”Me lähetään, Miro, Venäjälle!”. Olisin minä kyllä yksinkin uskaltanut, mutta kaverin patistuksesta oli apua. 

Luulin paperihässäkän Suomessa tuovan jo pään vaivaa, mutta toistaiseksi asiat ovat vaatineet vaan muutaman vartin viikosta. Oman koulun kanssa asiat sujuivat helposti. Alustavat kurssivalinnatkin pitivät vain heittää suurpiirteisesti, mitä itse odotti/toivoi suorittavansa. Nyt kun olen saanut ENGECON:in kurssitarjottimen, on selvinnyt, että ainakin konetekniikan opinnot jäävät hieman vähälle. Vaikka koulu on lyhennys ”Engineering and Economics” oli kurssitarjotin hyvin ekonomiikka painotteinen. No, näillä mennään, kielen takiahan naapuriin lähdenkin. S-postin mukaan minun kurssini ovat nyt: Russian History, Russian Society and Culture, Tourist Places of Interest in St.Petersburg, Logistics ja Russia language. Elikkäs erittäin paljon kulttuuria. 

Laitoin aikaisemmin postia meistä vastaavalle henkilölle Venäjällä, ja kysyin, josko saisin osallistua venäjän kielisille konetekniikan kursseille, mutta vastaus oli vain ”kiitos kurssivalinnoistasi”. No, näillä mennään, pitänee selvittää asiaa sitten kohteessa.

Viisumin saanti sitten edellyttikin hieman paperin kierittelyä. Viisumiin piti kerätä seuraavat ornamentit: Viisumikutsu, Venäjän koulun hyväksyminen (saapuivat kätevästi kotiovelle koululta), passikuva (saa kuvausliikkeistä ~15 e), täytetty viisumihakemus (sai tulostettua netistä viisumikeskuksen sivuilta), todistus vakuutuksesta koko ajalle (vakuutus yhtiöltä, hinta noin 250 e) ja negatiivinen HIV-todistus (kaupungin terveyshuollolta, melkein mahdottomuus englannin kielisenä ja kahtena kappaleena) sekä tietysti oma passi (sain poliisilta). HIV-todistuksen kohdalla mahdottomuudeksi ei siis osoittautunut sen negatiivisena saaminen, vaan ylipäätään sen kirjallisena ja tohtorin allekirjoittamana saaminen paperiselle dokumentille ja jenkin kielellä, kesti kauan. Suosisin ehkä yksityistä ensi kerralla.

Edellä mainitut ornamentit oli siis toimitettava Venäjänviisumikeskukseen Helsingin Kampissa (on vissiin muallakin). Koska viisumikäsittely on kuulemani mukaan ulkoistettu jollekin yritykselle, viisumin saanti oli hyvin ripeää. Suomea puhuva venäläisellä aksentilla otti vastaan paperit ja kertoi, että viisumi olisi valmis viikon päästä. Ja näin tapahtui. Viisumikeskus velotti viisumista 60 euroa.

Eräs kummastuttava asia minua nyt kummastuttaa. Meistä vastaava henkilö, Yulia, soitti tuossa muutama päivä sitten minulle, ja kyseli milloin olemme saapumassa. Yulia todella yllättyi, että kuinka niin myöhään, kun kerroin meidän saapuvan 2.9. sunnuntaina. Nimittäin meidän vaihtoon lähtevien yhteistietojen järjestelmässä (Mobility Online) luki Stay from: 3.9. Tämän päivän myös oletimme olevan se päivä, jolloin meidät halutaan kyseiseen paikkaan. Todennäköisesti meidän olisikin pitänyt olla kertaviisumin ensimmäisen päivän ”tienoilla” Pietarissa (25.8.). No, koska asiat olemme järjestäneet kuten olemme, on meidän pitäydyttävä suunnitelmissamme. Harmittaisi vain todella, jos olisimme viikon myöhässä ja missanneet ihmisiin tutustumisriitit.

Seuraavia kommelluksia odotellessa, Miro Ahlfors (no eivät nää nyt vielä kommelluksia ole olleet)