Kaulan naputtelu

Hepskukkuu!

Kaikki suloisen karvaiset ja karvattomat toverini, on tullut aika päättää tämä tarina viimeiseen. Eli kotiin paluu lähestyy minullakin (Miro). Tänään on perjantai, ja Aljegroni nytkähtää liikkelle sunnuntaiaamuna 6:40. Loppuaika täällä on ollut outua, osin tyhjää, mutta täyttynyttä fiilistä. Muita vaihtareita putoilee pelistä pois päivittäin, ja joillekin heistä sanon hyvästit ehkä koko loppuelämäkseni. Tämä ei ole ratkiriemukasta. Tämä tunne on varmasti teille jokaiselle tuttu, eikä vain vaihdossa olleille (ja kalleille =D ).

Rehellisesti sanottuna, olen jo kyllin valmis täältä poistumaan hetkeksi. Kaupunki alkaa näyttämään ulkopuolisesti jo hyvin tutulta ja turvalliseltakin. Täten myös monet upeat rakennelmat, kirkot yms. eivät hirveästi enää hetkauta. Niiden edestä kulkiessaan kiroaa vain turisteja, jotka jäävät tukkeeksi toljottamaan kyseisiä pytinkejä. Turisteja, niitä täällä nyt kesällä on, aijettä. Okei, lämmöt hipovat ja ylittelevät 30 astetta, niin kai siinä pingpongin perheellä riittää ihmettelimistä. Eipä siinä, turistejahan mekin tässä ollaan. Underground -toimintaa tästä kylästä olisi löytynyt varmasti vielä kopeloitavaksi lisää. Nyt en viittaa vain mafiaan, huumekauppaan ja yön perhosiin, vaan yleisesti paikkoihin, joihin vain paikalliset osaavat: ruokamestat, baarit, UG-taide, Pietarin talojen katot yms.

Joka tapauksessa olen erittäin halukas vielä palaamaan, ja jos joku halajaa "opasta" Pietariin, niin nykäiskää nyyteistä. Viisumin hankinta on todennäköisesti muutenkin edessä.

PS: pistän tähän vielä lisää tekstiä viime viikonlopuista Pskovissa tuttavallisemmin Pihkovassa, sekä Juhannuksesta Karvalassa. Nyt aika rientää jo pitää juossennella vielä vikat päivät. Ajattelin hilpasta tästä parturiin kun se nyt on vain tyhmää maksaa liikaa

Operation: Packaus

Eli tuli oltua suomipoikaporukan kanssa tuo yksi viimeisistä viikonlopuista Pskovissa (jonkun verran kilometrejä etelään Pietarista). Mukava "pieni" kaupunki. Hotelli/hostelli meillä oli varattu n. alle 2 km päässä keskustasta. Hintaa kerääntyi yhdeksi yöksi per nakki jotain 700 ruplaa (17€). Hotelli oli vain kuukauden vanha ja todella siistissä kunnossa.

Siitähän sitä sitten paukattiin poikiin kanssa syömään/iltamiin pienen kremlikierroksen jälkeen... Reilun vuorokauden reissun jälkeen ei nyt paikasta hirveästi ole kerrottavaa. Vuokrasimme myös saunan porealtaineen huokeaanhintaan. Sauna oli mukava, mutta sisälsi paskan infrapunakuumakopin.

Matkat Pihkovaan taittui bussilla 4 tuntia. Paluu kylläkin pienessä jälkimainingissa tuntui hyvinkin paljon pidemmältä, varsinkin kun viimeiset 100 km etenimme keskimäärin juoksuvauhtia. Ruuhkat...myös Venäjän vaiva.

Juhannus

Viimeinen täysi viikonloppu Venäjällä oli Juhannus. Venäjällä he enemmän tai vähemmän juhlivat kyseistä aikaa nimellä белые ночи (valkeet yöt). Tietääkseni mitään tiettyä juhlinkia tietylle päivämäärälle ei heillä tällöin ole, vaan ylipäänsä huomioidaan vuoden pisimmät päivät. Voin olla väärässäkin. (edit: White night festival sisältelee taidetta yms ja huipentuu Scarlet sails:iin, josta kerron alempana...)

No, mehän ei haluttu viettää tätä suuremmoista perisuomalaista hukkumisen ja hikoilemisen juhlaa miljoonakaupungissä joten:

Varasimme aika läheltä Pietaria, mutta hyvinkin korvesta asumuksen maalaishotellista. Paikka sijaitsi n. 30 km Pietarista ja oli nimeltään Karvala. Kyllä, Karvala, läheltä löytyi myös Pjerakjyla ja Tuutarin laskettelukeskus. Tiedä häntä mistä suomalaiset nimet, jotain finno-ugrejen asumuksia varmaan =D.

Hotellissa oli kovalla rahalla vuokrattava sauna ja allasosasto ulkona. Eri mukava. Ja sää oli koko viikonlopun ku morsian. Paloimme poikien kanssa niin pahasti, että seuraavan viikon pyöriskelttiin kivuista nahkat rullalla.

Pysyimme enimmäkseen hotellin takapihan allasosastolla siemailemassa virvokkeita valtavien peltojen keskellä kahden päivän ajan. Molempina iltoina tutustuimme venäläiseen pariskuntaan, joille molemmille aiheutimme hirveän pääkivun suraavalle päivälle. Ensimmäinen pariskunta oli n. kolmissakymmenissä ja eri ystävällisiä. Veivät meidät seuraavana päivänä tustumaan läheiseen uimarantaan (suurin ihopalonsyy). Toinen pariskunta taasen olivat nuoria ja kestivät hädintuskin 3 kilestelyä... Tyttö löi päänsä, joten kannoimme hänet sänkyyn. Pienen öisen kävelyretken jälkeen löimme myös päämme tyynyyn.

Sunnuntai aamupäivästä tärskäytimme lähijunaan ja otimme suunnan kohti Pietaria. Junan kolina häiritsi. Tod. näk. menomatkan juna oli uudempi.

Sunnuntaiyönä Pietarissa juhlittiin "lukiolaisten" valmistumista. Palatsin aukiolla oli suurkonsertti, jonka johdosta Nevskin loppupää oli täytetty poliiseilla ja omon-miehillä. Tikettejä meillä ei tähän karkeloon ollut, joten läpi oli turha yrittää. Suuntasimme kiertotietä Nevalle, koska siellä oli määrä näyttää illan huipennus eli 23 minuutin ja 17 sekuntin ilotulitus/valoshow. Алые паруса eli eng. Scarlet sails on tämän valkeiden yöiden suurin ja massiivisin kinkeri Pietarin keskustassa. Nevalla siis shown aikana seilaa punapurjeinen laiva, josta me emmä ainakaan hirveästi kostuneet. Ihmismassa esti kauniisti ainakin minun näkymäni. Onneksi ilotulitteet nousevat korkealle myös Venäjällä.

Ja tapansa mukaan Nevski oli taas illalla aivan tukossa... Porukkaa on kuin pipoa, ja pikkuhiljaa kävelykatu ei enää riitä, joten tallaajat siirtyvät kulkeemaan myös ajoradalle. Yöllä tapahtuman loputtua tallustelimme takasin kämpille Nevskiä pitkin muutaman miljoonan ihmisen kera (no ehkä yhden miljoonan).

Seuraava viikko olikin pitkälti pakkaamista ja viimeisten tuliaisten etsiskelyä (vodkaa ja suklaata). Sunnuntaina sitten palasin...

Nyt on haikeaa. Surua. Kaipuuta. Iloa olla takaisin. En vaihtaisi edellistä vuotta moneenkaan asiaan...

Tämä olkoon viimeinen kirjoitus, oli ilo jakaa teille tätä kokemusta, joskin siitä puuttuu aika monia tärkeitä kohtia. Osaa en halua/pysty kertoa ja avamaan teille kuten sen olen itse kokenut. Toivottavasti olette saaneet jotain hyötyä ja jotain iloa tästä näppäimistön naputtelusta. Kiitos ja Anteeksi.

Eipä unohdeta kuvia... Ja koska osa "lukijoista" katsovat vain kuvat ja kuvatekstit, niin nyt en kirjoita kuviin mitään. LAISKAT mukulat, lukekaa teksti ja yhdistäkää kuvat kertomuksiin:

Huipennuksen ja suolana teille ITSE Pietarin valloittaja!

Hyvää päivää

On taas kuukautisten kuulumisien aika. Vaihdon loppu alkaa lähestyä minullekkin. Eerik lähti yhteisestä huoneestamme viime kuun lopulla, joten nyt saan kuukauden asua ihan omillani. Yksin kokkaamista ja kahvakuulaa tiedossa (kyllä, toimme 16kg kahvakuulamme tänne, почему нет?) Oma opiskeluni täällä loppui tälle viikolle. Suoriuduimme koko ryhmä venäjän kokeestamme kaikki kiitettävästi (oollaan huippuja jee). Nyt edessä on viimeiset kulttuurin siemaukset ja märät viikonloput. Suunnitelmissa on lähteä ensiviikon viikonlopppuna Pskoviin, pieneen vanhaan Viron rajalla sijaitsevaan kaupunkiin huvin vuoksi: yöpyä ja maleksia siellä muutama vuorokausi.

Mutta palataanpa menneisiin tapahtumiin:

Viime kuun kohokohta reissu oli ehdottomasti pienellä tutkimusryhmällä suoritettu junakierros Pietarista --> Nishny Novgorod --> Kazan --> Moskova --> Pietari. Junamatkaa, ymmärtääkseni Google mappia oikein, kertyi n. 3 000 km.

Reissu kesti vajaan viikon ja yövyimme suurimmaksi osaksi yöjunissa täysin jaetussa vaunussa, jotka ovat täytetty mahdollisemman monella sängyllä. Kazanissa yövyimme kaksi yötä hostellissa, ja Moskovassa yhden. Suuria kaupunkeja kun ovat, niin vissiitit olivat suhteellisen lyhyitä. Otimme siis ajasta kaiken irti, joten kävelyä rittii. Kirkkoja riitti. Katedraaleja riitti. Kremlejä riitti.

Tutkimusryhmäämme kuului kaksi suomalaista: minä (miespuolinen) ja Kimmo (miespuolinen), kaksi kiinalaista: Liu (miespuolinen) ja Mu (naispuolinen) sekä yksi saksalainen: Franziska (naispuolinen). Jo tämä kevyt monikansalaisuus toi hyvin erilaisia näkökulmia suunnitelmiemme etenemisprotogollaan, mutta suurimmilta kismoilta vältyttiin.

Nizhny Novgorod

Tässä 1,25 miljoonan asukkaan pikkukylässä vietimme vain päivän tunnit. Saavuimme aikaisin aamulla ja jatkoimme matkaa myöhään illasta. Kaupunki sijaitsee jokien Volga ja Oka risteyksessä, joten näkymät olivat aika huikeita. Maanpinnan tasoerot olivat erittäin mukavan suuria, joten ensi töiksemme ylitimme Oka joen, minkä jälkeen kiipesimme keskustassa sijaitsevan Kremlin juurelle. Kivutessa portaita/kiemurtelevia teitä saimme ihailla mahtavaa maisemaa Jokien ristekseen. Pistäydyimme Kremlissä, kuljailimme keskustassa. Itse kaupungin keskusta ei yllättänyt valtavalla koollaan, mutta oli eri viihtyisä. Reitillemme osui valitettavasti paska sashlik -ravintola (шашлык - varras, lihaa tms.), mutta ei siitä sen enempää. Ilta saapuikin nopeasti ja teimme matkan takaisin alas juna-asemalle bussilla.

Kazan

Aamulla olimmekin tättärää Kazanissa, tässä kauniissa tatarstanilaisessa 1,14 milj. asukkaan kaupungissa. Paikansimme itsemme ja suuntasimme heittäämään matkailuvarusteemme hostellille. Hostelli sijaitsi mukavan lähellä pääkävelykadua ja n. 1,5 km päässä todella upeasta Kremlistä, jonne täällä olomme aikana taisimme tallustaa ainakin viisi kertaa. Koska määrämme oli majoittua tähän tataarikylään pariksi yöksi, ensimmäinen päivä meni lepäillessä hostellilla, syödessä ja tietysti kuljaillessa.

Näissä kaupungeissa huomasi jo selviä hintapudotuksia verrattuna suuriin ja mahtaviin kaupunkeihin: Moskovaan ja Pietariin. Yöpymisemme tosin kaikissa matkalla käyttämissämme hosteillessa oli n. 15 e/yö. Mutta esim. Kazanissa meidän seurue (5 henk.) söi 55 eurolla tuhdisti pienet alkupalat, viinit, oluet ja pääruuat.

Seuraavana päivänä pistäydyimme tatarstanilaisen alkuperän ja kulttuurin museossa ihmettelemässä sota- ja metsästysvehkeitä. Museo nyt oli ihan mukava, mutta täällä koko idän naapurissa oleskeluni aikana on vain valitettavasti hieman turtunut tähän kaiken roinan ja kullan ja rakunnusten tuijotteluun, sori mutta tämä nyt on vain totuus.

Tarkoituksemme oli yön tunneilla suunnatta Kazanin yöhön täkäläiseen anniskeluravintollaan, mutta päädyimmekin kävelemään taas tähän kremliin, joka oli täysin avoin klo. 01.00 ja tyhjä ihmisistä. Tataarikaupunki kun on, niin kremlissä oli ihka oikea moskeija. Tämä rakennus oli valaistu upeasti ja siinä vietimmekin puolisen tuntia kuvaillessa koko komeutta. Tuon toimituksen jälkeen päätimme yhteistuumin olla väsyneitä, joten palasimme nukkumaan hostellille.

Viimeiseen pävään Kazanissa kuului vielä yksi käynti kremlissä, jolloin pääsimme sisään moskeijaan seuraamaan muslimeiden toimituksia. Tämä oli aika harrastilaisuus, ja tuntui hyvin oudolta, koska tietääkseni moskeijaan ei ole muilla yleensä asiaa. Olimme tosin erossa heistä kolmannessa kerroksessa pienellä parvella tuijottelemassa. Eivät katsoneet turisteja kovin mukavalla silmällä.

Kremlistä lähdimme taas kuljailemaan uuteen suuntaan yms. Iltäpäivällä haimme kaikki tavarat mukaamme ja siirryimme syömään viimeisen ateriamme Kazanissa ravintolaan. Mahat tyytyväisinä kierimme juna-asemalle. Junassa sitten siemailimme hieman viiniä salaa, koska tietääkseni vahvoja ei saanut olla esillä. Petasimme petimme ja kävimme maaten.

Moskova

BAM Olimme moskovassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli Kimmon kanssa tarkoitus lähteä Moskovasta jo samana päivänä. Olimme kuitenkin katsoneet kellon aikoija hieman väärin junalipuistamme, joten selvisikin ettei meillä olisi aikaa Moskovassa kuin muutama tunti. Onneksemme lipun vaihto vielä saman päivän lähdöllä onnistui yllättävön helposti. Muutimme lippumme seuraavan päivän iltaan. Itse vaihto ei maksanut kuin joitain ruplia, mutta hävisimme jonkun satasen, koska he eivät hyvittäneet rahaa kalliimmasta lipusta.

Saimme myös yösijan samasta paikasta mihin osa seurueestamme oli määrä majoittua. Hostelli Arbatilla, suositulla kävelykadulla. Hostellissa seurueeseemme liittyi muutama kiinalainen ja yksi korealainen. He olivat jo vanhoja tuttuja Pietarin asuntolastamme. Hostellista suoraan karautimme astronauttimuseoon, joka oli yksi harvoista kohteista johon todella halusimme Kimmon kanssa. Tämä oli alkuperäänkin suunnitelmamme käydä katsomassa astronautit ja ottaa oikeastaan heti juna takaisin Pietariin. Nyt ei tarvinnut kuitenkaan toimia liian ahtaalla aikataululla.

Museota ympäröi kaunis puisto, ja ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Oikeastaan ilmat suosivat meitä koko matkan ajan. Välillä liiankin tukalasti tarpoessamme kaupungilla. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta kuvat kertokoon enemmän (lopussa), kuin minun suttuiset ja hatarat kirjoitelmani.

Syönnin harjoitimme täkäläisessä luonastamossa "му-му", jossa jokaisella ruokamoduulilla oli kappalehintansa, ja näin sai itse rakentaa annoksensa. Illan pimetessä päätimme Kimmon kanssa hakeutua muutamalle huurteiselle omalla kävelykadullamme. Jostain ihme syystä arki olikin sulkenut kadumme pubit ja baarit keskiyön aikaan, joten jouduimme turvautumaan aasialaistyyliseen ravintolaan. Täällä olut oli melkein Suomi-hintaa, jotenka yhdet kulautettuamme haahuilimme hiljaista Arbatia pitkin nukkumaan.

Kauniiseen auringon paisteeseen herättyämme oli tarkoitus täräyttää punaiselle torilla ja siellä sijaitsevaan Pyhän Vasislin katedraaliin. Venäjällä vietetään voiton päivää 9.5. ja tänään oli 8.5. joten tietysti armeijanväki ja muu paraatiporukka oli harjoittelemassa huomista varten. Näinpä koko punainen tori ja sen läheisyys oli täysin poliisivoimin suljettu. Olisihan tämä pitänyt tietää...

No, kirjoitimme taistelustrategian uusiksi ja lähdimme metrolla puistoon Gor'kogo. Ilma oli taas mukava ja vedimme koko vahvistetun seurueen kanssa itsemme levyiksi nurmikolle paistattelemaan päivää. Koko päivä vierähti hyvin nopeasti puistossa makaillessa ja kiertäessä hyvin väkitäyteistä puistoa, joka kuhisi rullaluistelijoita ja ihan ilman pyrillä liikkuvia ihmisiä.

Junamme lähtöaika lähestyi ällöttävästi, johon meidän kolmen (Miro, Kimmo ja Franziska) oli suotuisa keretä. Muu osasto jäi vielä Moskovaan joksikin päivää mm. ihailemaan tätä suurella vaivalla valmistettua voitonparaatia. Otimme patikkamatkan puistosta hostelliin ylittäen suuren ja mahtavan ja kiemurtelevaisen Moskova joen. Lopulta meille sitten tuli henkoinen kiire, joten olimme ottava bucketin kanoja mukaan KFC:stä junaan.

Imailimme kanat sitten junassa samalla kun tutustuimme meidän lähellä nukkuviin venäläisiin koululaisiin, jotka olivat hyvin innoissaan ulkkareista. Mukavia lapsia olivat, hieman villejä. Saavuimme rakkaaseen Pietariimme klo 5.00 maissa, josta kävelimme todella uupuneina samoin tyytyväisinä asuntolallemme. Itse lysähdin nukkumaan heti kun sain junahiet pestyä päältäni.

Ja sitten tietysti kaunein osuus (tai niin kaunis mihin Samsung Gio on pystyvä):