Hepskukkuu!
Kaikki suloisen karvaiset ja karvattomat toverini, on tullut aika päättää tämä tarina viimeiseen. Eli kotiin paluu lähestyy minullakin (Miro). Tänään on perjantai, ja Aljegroni nytkähtää liikkelle sunnuntaiaamuna 6:40. Loppuaika täällä on ollut outua, osin tyhjää, mutta täyttynyttä fiilistä. Muita vaihtareita putoilee pelistä pois päivittäin, ja joillekin heistä sanon hyvästit ehkä koko loppuelämäkseni. Tämä ei ole ratkiriemukasta. Tämä tunne on varmasti teille jokaiselle tuttu, eikä vain vaihdossa olleille (ja kalleille =D ).
Rehellisesti sanottuna, olen jo kyllin valmis täältä poistumaan hetkeksi. Kaupunki alkaa näyttämään ulkopuolisesti jo hyvin tutulta ja turvalliseltakin. Täten myös monet upeat rakennelmat, kirkot yms. eivät hirveästi enää hetkauta. Niiden edestä kulkiessaan kiroaa vain turisteja, jotka jäävät tukkeeksi toljottamaan kyseisiä pytinkejä. Turisteja, niitä täällä nyt kesällä on, aijettä. Okei, lämmöt hipovat ja ylittelevät 30 astetta, niin kai siinä pingpongin perheellä riittää ihmettelimistä. Eipä siinä, turistejahan mekin tässä ollaan. Underground -toimintaa tästä kylästä olisi löytynyt varmasti vielä kopeloitavaksi lisää. Nyt en viittaa vain mafiaan, huumekauppaan ja yön perhosiin, vaan yleisesti paikkoihin, joihin vain paikalliset osaavat: ruokamestat, baarit, UG-taide, Pietarin talojen katot yms.
Joka tapauksessa olen erittäin halukas vielä palaamaan, ja jos joku halajaa "opasta" Pietariin, niin nykäiskää nyyteistä. Viisumin hankinta on todennäköisesti muutenkin edessä.
PS: pistän tähän vielä lisää tekstiä viime viikonlopuista Pskovissa tuttavallisemmin Pihkovassa, sekä Juhannuksesta Karvalassa. Nyt aika rientää jo pitää juossennella vielä vikat päivät. Ajattelin hilpasta tästä parturiin kun se nyt on vain tyhmää maksaa liikaa
Operation: Packaus
Eli tuli oltua suomipoikaporukan kanssa tuo yksi viimeisistä viikonlopuista Pskovissa (jonkun verran kilometrejä etelään Pietarista). Mukava "pieni" kaupunki. Hotelli/hostelli meillä oli varattu n. alle 2 km päässä keskustasta. Hintaa kerääntyi yhdeksi yöksi per nakki jotain 700 ruplaa (17€). Hotelli oli vain kuukauden vanha ja todella siistissä kunnossa.
Siitähän sitä sitten paukattiin poikiin kanssa syömään/iltamiin pienen kremlikierroksen jälkeen... Reilun vuorokauden reissun jälkeen ei nyt paikasta hirveästi ole kerrottavaa. Vuokrasimme myös saunan porealtaineen huokeaanhintaan. Sauna oli mukava, mutta sisälsi paskan infrapunakuumakopin.
Matkat Pihkovaan taittui bussilla 4 tuntia. Paluu kylläkin pienessä jälkimainingissa tuntui hyvinkin paljon pidemmältä, varsinkin kun viimeiset 100 km etenimme keskimäärin juoksuvauhtia. Ruuhkat...myös Venäjän vaiva.
Juhannus
Viimeinen täysi viikonloppu Venäjällä oli Juhannus. Venäjällä he enemmän tai vähemmän juhlivat kyseistä aikaa nimellä белые ночи (valkeet yöt). Tietääkseni mitään tiettyä juhlinkia tietylle päivämäärälle ei heillä tällöin ole, vaan ylipäänsä huomioidaan vuoden pisimmät päivät. Voin olla väärässäkin. (edit: White night festival sisältelee taidetta yms ja huipentuu Scarlet sails:iin, josta kerron alempana...)
No, mehän ei haluttu viettää tätä suuremmoista perisuomalaista hukkumisen ja hikoilemisen juhlaa miljoonakaupungissä joten:
Varasimme aika läheltä Pietaria, mutta hyvinkin korvesta asumuksen maalaishotellista. Paikka sijaitsi n. 30 km Pietarista ja oli nimeltään Karvala. Kyllä, Karvala, läheltä löytyi myös Pjerakjyla ja Tuutarin laskettelukeskus. Tiedä häntä mistä suomalaiset nimet, jotain finno-ugrejen asumuksia varmaan =D.
Hotellissa oli kovalla rahalla vuokrattava sauna ja allasosasto ulkona. Eri mukava. Ja sää oli koko viikonlopun ku morsian. Paloimme poikien kanssa niin pahasti, että seuraavan viikon pyöriskelttiin kivuista nahkat rullalla.
Pysyimme enimmäkseen hotellin takapihan allasosastolla siemailemassa virvokkeita valtavien peltojen keskellä kahden päivän ajan. Molempina iltoina tutustuimme venäläiseen pariskuntaan, joille molemmille aiheutimme hirveän pääkivun suraavalle päivälle. Ensimmäinen pariskunta oli n. kolmissakymmenissä ja eri ystävällisiä. Veivät meidät seuraavana päivänä tustumaan läheiseen uimarantaan (suurin ihopalonsyy). Toinen pariskunta taasen olivat nuoria ja kestivät hädintuskin 3 kilestelyä... Tyttö löi päänsä, joten kannoimme hänet sänkyyn. Pienen öisen kävelyretken jälkeen löimme myös päämme tyynyyn.
Sunnuntai aamupäivästä tärskäytimme lähijunaan ja otimme suunnan kohti Pietaria. Junan kolina häiritsi. Tod. näk. menomatkan juna oli uudempi.
Sunnuntaiyönä Pietarissa juhlittiin "lukiolaisten" valmistumista. Palatsin aukiolla oli suurkonsertti, jonka johdosta Nevskin loppupää oli täytetty poliiseilla ja omon-miehillä. Tikettejä meillä ei tähän karkeloon ollut, joten läpi oli turha yrittää. Suuntasimme kiertotietä Nevalle, koska siellä oli määrä näyttää illan huipennus eli 23 minuutin ja 17 sekuntin ilotulitus/valoshow. Алые паруса eli eng. Scarlet sails on tämän valkeiden yöiden suurin ja massiivisin kinkeri Pietarin keskustassa. Nevalla siis shown aikana seilaa punapurjeinen laiva, josta me emmä ainakaan hirveästi kostuneet. Ihmismassa esti kauniisti ainakin minun näkymäni. Onneksi ilotulitteet nousevat korkealle myös Venäjällä.
Ja tapansa mukaan Nevski oli taas illalla aivan tukossa... Porukkaa on kuin pipoa, ja pikkuhiljaa kävelykatu ei enää riitä, joten tallaajat siirtyvät kulkeemaan myös ajoradalle. Yöllä tapahtuman loputtua tallustelimme takasin kämpille Nevskiä pitkin muutaman miljoonan ihmisen kera (no ehkä yhden miljoonan).
Seuraava viikko olikin pitkälti pakkaamista ja viimeisten tuliaisten etsiskelyä (vodkaa ja suklaata). Sunnuntaina sitten palasin...
Nyt on haikeaa. Surua. Kaipuuta. Iloa olla takaisin. En vaihtaisi edellistä vuotta moneenkaan asiaan...
Tämä olkoon viimeinen kirjoitus, oli ilo jakaa teille tätä kokemusta, joskin siitä puuttuu aika monia tärkeitä kohtia. Osaa en halua/pysty kertoa ja avamaan teille kuten sen olen itse kokenut. Toivottavasti olette saaneet jotain hyötyä ja jotain iloa tästä näppäimistön naputtelusta. Kiitos ja Anteeksi.
Eipä unohdeta kuvia... Ja koska osa "lukijoista" katsovat vain kuvat ja kuvatekstit, niin nyt en kirjoita kuviin mitään. LAISKAT mukulat, lukekaa teksti ja yhdistäkää kuvat kertomuksiin:
Huipennuksen ja suolana teille ITSE Pietarin valloittaja!
Kaikki suloisen karvaiset ja karvattomat toverini, on tullut aika päättää tämä tarina viimeiseen. Eli kotiin paluu lähestyy minullakin (Miro). Tänään on perjantai, ja Aljegroni nytkähtää liikkelle sunnuntaiaamuna 6:40. Loppuaika täällä on ollut outua, osin tyhjää, mutta täyttynyttä fiilistä. Muita vaihtareita putoilee pelistä pois päivittäin, ja joillekin heistä sanon hyvästit ehkä koko loppuelämäkseni. Tämä ei ole ratkiriemukasta. Tämä tunne on varmasti teille jokaiselle tuttu, eikä vain vaihdossa olleille (ja kalleille =D ).
Rehellisesti sanottuna, olen jo kyllin valmis täältä poistumaan hetkeksi. Kaupunki alkaa näyttämään ulkopuolisesti jo hyvin tutulta ja turvalliseltakin. Täten myös monet upeat rakennelmat, kirkot yms. eivät hirveästi enää hetkauta. Niiden edestä kulkiessaan kiroaa vain turisteja, jotka jäävät tukkeeksi toljottamaan kyseisiä pytinkejä. Turisteja, niitä täällä nyt kesällä on, aijettä. Okei, lämmöt hipovat ja ylittelevät 30 astetta, niin kai siinä pingpongin perheellä riittää ihmettelimistä. Eipä siinä, turistejahan mekin tässä ollaan. Underground -toimintaa tästä kylästä olisi löytynyt varmasti vielä kopeloitavaksi lisää. Nyt en viittaa vain mafiaan, huumekauppaan ja yön perhosiin, vaan yleisesti paikkoihin, joihin vain paikalliset osaavat: ruokamestat, baarit, UG-taide, Pietarin talojen katot yms.
Joka tapauksessa olen erittäin halukas vielä palaamaan, ja jos joku halajaa "opasta" Pietariin, niin nykäiskää nyyteistä. Viisumin hankinta on todennäköisesti muutenkin edessä.
PS: pistän tähän vielä lisää tekstiä viime viikonlopuista Pskovissa tuttavallisemmin Pihkovassa, sekä Juhannuksesta Karvalassa. Nyt aika rientää jo pitää juossennella vielä vikat päivät. Ajattelin hilpasta tästä parturiin kun se nyt on vain tyhmää maksaa liikaa
Eli tuli oltua suomipoikaporukan kanssa tuo yksi viimeisistä viikonlopuista Pskovissa (jonkun verran kilometrejä etelään Pietarista). Mukava "pieni" kaupunki. Hotelli/hostelli meillä oli varattu n. alle 2 km päässä keskustasta. Hintaa kerääntyi yhdeksi yöksi per nakki jotain 700 ruplaa (17€). Hotelli oli vain kuukauden vanha ja todella siistissä kunnossa.
Siitähän sitä sitten paukattiin poikiin kanssa syömään/iltamiin pienen kremlikierroksen jälkeen... Reilun vuorokauden reissun jälkeen ei nyt paikasta hirveästi ole kerrottavaa. Vuokrasimme myös saunan porealtaineen huokeaanhintaan. Sauna oli mukava, mutta sisälsi paskan infrapunakuumakopin.
Matkat Pihkovaan taittui bussilla 4 tuntia. Paluu kylläkin pienessä jälkimainingissa tuntui hyvinkin paljon pidemmältä, varsinkin kun viimeiset 100 km etenimme keskimäärin juoksuvauhtia. Ruuhkat...myös Venäjän vaiva.
Juhannus
Viimeinen täysi viikonloppu Venäjällä oli Juhannus. Venäjällä he enemmän tai vähemmän juhlivat kyseistä aikaa nimellä белые ночи (valkeet yöt). Tietääkseni mitään tiettyä juhlinkia tietylle päivämäärälle ei heillä tällöin ole, vaan ylipäänsä huomioidaan vuoden pisimmät päivät. Voin olla väärässäkin. (edit: White night festival sisältelee taidetta yms ja huipentuu Scarlet sails:iin, josta kerron alempana...)
No, mehän ei haluttu viettää tätä suuremmoista perisuomalaista hukkumisen ja hikoilemisen juhlaa miljoonakaupungissä joten:
Varasimme aika läheltä Pietaria, mutta hyvinkin korvesta asumuksen maalaishotellista. Paikka sijaitsi n. 30 km Pietarista ja oli nimeltään Karvala. Kyllä, Karvala, läheltä löytyi myös Pjerakjyla ja Tuutarin laskettelukeskus. Tiedä häntä mistä suomalaiset nimet, jotain finno-ugrejen asumuksia varmaan =D.
Hotellissa oli kovalla rahalla vuokrattava sauna ja allasosasto ulkona. Eri mukava. Ja sää oli koko viikonlopun ku morsian. Paloimme poikien kanssa niin pahasti, että seuraavan viikon pyöriskelttiin kivuista nahkat rullalla.
Pysyimme enimmäkseen hotellin takapihan allasosastolla siemailemassa virvokkeita valtavien peltojen keskellä kahden päivän ajan. Molempina iltoina tutustuimme venäläiseen pariskuntaan, joille molemmille aiheutimme hirveän pääkivun suraavalle päivälle. Ensimmäinen pariskunta oli n. kolmissakymmenissä ja eri ystävällisiä. Veivät meidät seuraavana päivänä tustumaan läheiseen uimarantaan (suurin ihopalonsyy). Toinen pariskunta taasen olivat nuoria ja kestivät hädintuskin 3 kilestelyä... Tyttö löi päänsä, joten kannoimme hänet sänkyyn. Pienen öisen kävelyretken jälkeen löimme myös päämme tyynyyn.
Sunnuntai aamupäivästä tärskäytimme lähijunaan ja otimme suunnan kohti Pietaria. Junan kolina häiritsi. Tod. näk. menomatkan juna oli uudempi.
Sunnuntaiyönä Pietarissa juhlittiin "lukiolaisten" valmistumista. Palatsin aukiolla oli suurkonsertti, jonka johdosta Nevskin loppupää oli täytetty poliiseilla ja omon-miehillä. Tikettejä meillä ei tähän karkeloon ollut, joten läpi oli turha yrittää. Suuntasimme kiertotietä Nevalle, koska siellä oli määrä näyttää illan huipennus eli 23 minuutin ja 17 sekuntin ilotulitus/valoshow. Алые паруса eli eng. Scarlet sails on tämän valkeiden yöiden suurin ja massiivisin kinkeri Pietarin keskustassa. Nevalla siis shown aikana seilaa punapurjeinen laiva, josta me emmä ainakaan hirveästi kostuneet. Ihmismassa esti kauniisti ainakin minun näkymäni. Onneksi ilotulitteet nousevat korkealle myös Venäjällä.
Ja tapansa mukaan Nevski oli taas illalla aivan tukossa... Porukkaa on kuin pipoa, ja pikkuhiljaa kävelykatu ei enää riitä, joten tallaajat siirtyvät kulkeemaan myös ajoradalle. Yöllä tapahtuman loputtua tallustelimme takasin kämpille Nevskiä pitkin muutaman miljoonan ihmisen kera (no ehkä yhden miljoonan).
Seuraava viikko olikin pitkälti pakkaamista ja viimeisten tuliaisten etsiskelyä (vodkaa ja suklaata). Sunnuntaina sitten palasin...
Nyt on haikeaa. Surua. Kaipuuta. Iloa olla takaisin. En vaihtaisi edellistä vuotta moneenkaan asiaan...
Tämä olkoon viimeinen kirjoitus, oli ilo jakaa teille tätä kokemusta, joskin siitä puuttuu aika monia tärkeitä kohtia. Osaa en halua/pysty kertoa ja avamaan teille kuten sen olen itse kokenut. Toivottavasti olette saaneet jotain hyötyä ja jotain iloa tästä näppäimistön naputtelusta. Kiitos ja Anteeksi.
Eipä unohdeta kuvia... Ja koska osa "lukijoista" katsovat vain kuvat ja kuvatekstit, niin nyt en kirjoita kuviin mitään. LAISKAT mukulat, lukekaa teksti ja yhdistäkää kuvat kertomuksiin:
Huipennuksen ja suolana teille ITSE Pietarin valloittaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti