Hyvää päivää
On taas kuukautisten kuulumisien aika. Vaihdon loppu alkaa lähestyä minullekkin. Eerik lähti yhteisestä huoneestamme viime kuun lopulla, joten nyt saan kuukauden asua ihan omillani. Yksin kokkaamista ja kahvakuulaa tiedossa (kyllä, toimme 16kg kahvakuulamme tänne, почему нет?) Oma opiskeluni täällä loppui tälle viikolle. Suoriuduimme koko ryhmä venäjän kokeestamme kaikki kiitettävästi (oollaan huippuja jee). Nyt edessä on viimeiset kulttuurin siemaukset ja märät viikonloput. Suunnitelmissa on lähteä ensiviikon viikonlopppuna Pskoviin, pieneen vanhaan Viron rajalla sijaitsevaan kaupunkiin huvin vuoksi: yöpyä ja maleksia siellä muutama vuorokausi.
Mutta palataanpa menneisiin tapahtumiin:
Viime kuun kohokohta reissu oli ehdottomasti pienellä tutkimusryhmällä suoritettu junakierros Pietarista --> Nishny Novgorod --> Kazan --> Moskova --> Pietari. Junamatkaa, ymmärtääkseni Google mappia oikein, kertyi n. 3 000 km.
Reissu kesti vajaan viikon ja yövyimme suurimmaksi osaksi yöjunissa täysin jaetussa vaunussa, jotka ovat täytetty mahdollisemman monella sängyllä. Kazanissa yövyimme kaksi yötä hostellissa, ja Moskovassa yhden. Suuria kaupunkeja kun ovat, niin vissiitit olivat suhteellisen lyhyitä. Otimme siis ajasta kaiken irti, joten kävelyä rittii. Kirkkoja riitti. Katedraaleja riitti. Kremlejä riitti.
Tutkimusryhmäämme kuului kaksi suomalaista: minä (miespuolinen) ja Kimmo (miespuolinen), kaksi kiinalaista: Liu (miespuolinen) ja Mu (naispuolinen) sekä yksi saksalainen: Franziska (naispuolinen). Jo tämä kevyt monikansalaisuus toi hyvin erilaisia näkökulmia suunnitelmiemme etenemisprotogollaan, mutta suurimmilta kismoilta vältyttiin.
Nizhny Novgorod
Tässä 1,25 miljoonan asukkaan pikkukylässä vietimme vain päivän tunnit. Saavuimme aikaisin aamulla ja jatkoimme matkaa myöhään illasta. Kaupunki sijaitsee jokien Volga ja Oka risteyksessä, joten näkymät olivat aika huikeita. Maanpinnan tasoerot olivat erittäin mukavan suuria, joten ensi töiksemme ylitimme Oka joen, minkä jälkeen kiipesimme keskustassa sijaitsevan Kremlin juurelle. Kivutessa portaita/kiemurtelevia teitä saimme ihailla mahtavaa maisemaa Jokien ristekseen. Pistäydyimme Kremlissä, kuljailimme keskustassa. Itse kaupungin keskusta ei yllättänyt valtavalla koollaan, mutta oli eri viihtyisä. Reitillemme osui valitettavasti paska sashlik -ravintola (шашлык - varras, lihaa tms.), mutta ei siitä sen enempää. Ilta saapuikin nopeasti ja teimme matkan takaisin alas juna-asemalle bussilla.
Kazan
Aamulla olimmekin tättärää Kazanissa, tässä kauniissa tatarstanilaisessa 1,14 milj. asukkaan kaupungissa. Paikansimme itsemme ja suuntasimme heittäämään matkailuvarusteemme hostellille. Hostelli sijaitsi mukavan lähellä pääkävelykadua ja n. 1,5 km päässä todella upeasta Kremlistä, jonne täällä olomme aikana taisimme tallustaa ainakin viisi kertaa. Koska määrämme oli majoittua tähän tataarikylään pariksi yöksi, ensimmäinen päivä meni lepäillessä hostellilla, syödessä ja tietysti kuljaillessa.
Näissä kaupungeissa huomasi jo selviä hintapudotuksia verrattuna suuriin ja mahtaviin kaupunkeihin: Moskovaan ja Pietariin. Yöpymisemme tosin kaikissa matkalla käyttämissämme hosteillessa oli n. 15 e/yö. Mutta esim. Kazanissa meidän seurue (5 henk.) söi 55 eurolla tuhdisti pienet alkupalat, viinit, oluet ja pääruuat.
Seuraavana päivänä pistäydyimme tatarstanilaisen alkuperän ja kulttuurin museossa ihmettelemässä sota- ja metsästysvehkeitä. Museo nyt oli ihan mukava, mutta täällä koko idän naapurissa oleskeluni aikana on vain valitettavasti hieman turtunut tähän kaiken roinan ja kullan ja rakunnusten tuijotteluun, sori mutta tämä nyt on vain totuus.
Tarkoituksemme oli yön tunneilla suunnatta Kazanin yöhön täkäläiseen anniskeluravintollaan, mutta päädyimmekin kävelemään taas tähän kremliin, joka oli täysin avoin klo. 01.00 ja tyhjä ihmisistä. Tataarikaupunki kun on, niin kremlissä oli ihka oikea moskeija. Tämä rakennus oli valaistu upeasti ja siinä vietimmekin puolisen tuntia kuvaillessa koko komeutta. Tuon toimituksen jälkeen päätimme yhteistuumin olla väsyneitä, joten palasimme nukkumaan hostellille.
Viimeiseen pävään Kazanissa kuului vielä yksi käynti kremlissä, jolloin pääsimme sisään moskeijaan seuraamaan muslimeiden toimituksia. Tämä oli aika harrastilaisuus, ja tuntui hyvin oudolta, koska tietääkseni moskeijaan ei ole muilla yleensä asiaa. Olimme tosin erossa heistä kolmannessa kerroksessa pienellä parvella tuijottelemassa. Eivät katsoneet turisteja kovin mukavalla silmällä.
Kremlistä lähdimme taas kuljailemaan uuteen suuntaan yms. Iltäpäivällä haimme kaikki tavarat mukaamme ja siirryimme syömään viimeisen ateriamme Kazanissa ravintolaan. Mahat tyytyväisinä kierimme juna-asemalle. Junassa sitten siemailimme hieman viiniä salaa, koska tietääkseni vahvoja ei saanut olla esillä. Petasimme petimme ja kävimme maaten.
Moskova
BAM Olimme moskovassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli Kimmon kanssa tarkoitus lähteä Moskovasta jo samana päivänä. Olimme kuitenkin katsoneet kellon aikoija hieman väärin junalipuistamme, joten selvisikin ettei meillä olisi aikaa Moskovassa kuin muutama tunti. Onneksemme lipun vaihto vielä saman päivän lähdöllä onnistui yllättävön helposti. Muutimme lippumme seuraavan päivän iltaan. Itse vaihto ei maksanut kuin joitain ruplia, mutta hävisimme jonkun satasen, koska he eivät hyvittäneet rahaa kalliimmasta lipusta.
Saimme myös yösijan samasta paikasta mihin osa seurueestamme oli määrä majoittua. Hostelli Arbatilla, suositulla kävelykadulla. Hostellissa seurueeseemme liittyi muutama kiinalainen ja yksi korealainen. He olivat jo vanhoja tuttuja Pietarin asuntolastamme. Hostellista suoraan karautimme astronauttimuseoon, joka oli yksi harvoista kohteista johon todella halusimme Kimmon kanssa. Tämä oli alkuperäänkin suunnitelmamme käydä katsomassa astronautit ja ottaa oikeastaan heti juna takaisin Pietariin. Nyt ei tarvinnut kuitenkaan toimia liian ahtaalla aikataululla.
Museota ympäröi kaunis puisto, ja ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Oikeastaan ilmat suosivat meitä koko matkan ajan. Välillä liiankin tukalasti tarpoessamme kaupungilla. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta kuvat kertokoon enemmän (lopussa), kuin minun suttuiset ja hatarat kirjoitelmani.
Syönnin harjoitimme täkäläisessä luonastamossa "му-му", jossa jokaisella ruokamoduulilla oli kappalehintansa, ja näin sai itse rakentaa annoksensa. Illan pimetessä päätimme Kimmon kanssa hakeutua muutamalle huurteiselle omalla kävelykadullamme. Jostain ihme syystä arki olikin sulkenut kadumme pubit ja baarit keskiyön aikaan, joten jouduimme turvautumaan aasialaistyyliseen ravintolaan. Täällä olut oli melkein Suomi-hintaa, jotenka yhdet kulautettuamme haahuilimme hiljaista Arbatia pitkin nukkumaan.
Kauniiseen auringon paisteeseen herättyämme oli tarkoitus täräyttää punaiselle torilla ja siellä sijaitsevaan Pyhän Vasislin katedraaliin. Venäjällä vietetään voiton päivää 9.5. ja tänään oli 8.5. joten tietysti armeijanväki ja muu paraatiporukka oli harjoittelemassa huomista varten. Näinpä koko punainen tori ja sen läheisyys oli täysin poliisivoimin suljettu. Olisihan tämä pitänyt tietää...
No, kirjoitimme taistelustrategian uusiksi ja lähdimme metrolla puistoon Gor'kogo. Ilma oli taas mukava ja vedimme koko vahvistetun seurueen kanssa itsemme levyiksi nurmikolle paistattelemaan päivää. Koko päivä vierähti hyvin nopeasti puistossa makaillessa ja kiertäessä hyvin väkitäyteistä puistoa, joka kuhisi rullaluistelijoita ja ihan ilman pyrillä liikkuvia ihmisiä.
Junamme lähtöaika lähestyi ällöttävästi, johon meidän kolmen (Miro, Kimmo ja Franziska) oli suotuisa keretä. Muu osasto jäi vielä Moskovaan joksikin päivää mm. ihailemaan tätä suurella vaivalla valmistettua voitonparaatia. Otimme patikkamatkan puistosta hostelliin ylittäen suuren ja mahtavan ja kiemurtelevaisen Moskova joen. Lopulta meille sitten tuli henkoinen kiire, joten olimme ottava bucketin kanoja mukaan KFC:stä junaan.
Imailimme kanat sitten junassa samalla kun tutustuimme meidän lähellä nukkuviin venäläisiin koululaisiin, jotka olivat hyvin innoissaan ulkkareista. Mukavia lapsia olivat, hieman villejä. Saavuimme rakkaaseen Pietariimme klo 5.00 maissa, josta kävelimme todella uupuneina samoin tyytyväisinä asuntolallemme. Itse lysähdin nukkumaan heti kun sain junahiet pestyä päältäni.
Ja sitten tietysti kaunein osuus (tai niin kaunis mihin Samsung Gio on pystyvä):
Oli viiden tonnin seteli lippujen ostossa
Liput
Omakuva "junavessa"
Nizhny Novgorod:
Siunattua vettä jaossa
Pojat "koristaa"
Kazan:
Moskeija yöllä
Kazanin kremlin sisältä
Joku perhana tärkee valtion rakennus
Moskova:
Astronautti museosta (ei sielä saanu kuvata, ni ei mulla ollukkaa ku muutama salakuva)
"Voip olla, että sua kahtoo miljonääri"
Kotona kohta
PS. Ei iha maailman paras tää Bloggerin kuvansäätöjutska, ni ovat vähä miten sattuu, anteeksi. Ja Kuitti
On taas kuukautisten kuulumisien aika. Vaihdon loppu alkaa lähestyä minullekkin. Eerik lähti yhteisestä huoneestamme viime kuun lopulla, joten nyt saan kuukauden asua ihan omillani. Yksin kokkaamista ja kahvakuulaa tiedossa (kyllä, toimme 16kg kahvakuulamme tänne, почему нет?) Oma opiskeluni täällä loppui tälle viikolle. Suoriuduimme koko ryhmä venäjän kokeestamme kaikki kiitettävästi (oollaan huippuja jee). Nyt edessä on viimeiset kulttuurin siemaukset ja märät viikonloput. Suunnitelmissa on lähteä ensiviikon viikonlopppuna Pskoviin, pieneen vanhaan Viron rajalla sijaitsevaan kaupunkiin huvin vuoksi: yöpyä ja maleksia siellä muutama vuorokausi.
Mutta palataanpa menneisiin tapahtumiin:
Viime kuun kohokohta reissu oli ehdottomasti pienellä tutkimusryhmällä suoritettu junakierros Pietarista --> Nishny Novgorod --> Kazan --> Moskova --> Pietari. Junamatkaa, ymmärtääkseni Google mappia oikein, kertyi n. 3 000 km.
Reissu kesti vajaan viikon ja yövyimme suurimmaksi osaksi yöjunissa täysin jaetussa vaunussa, jotka ovat täytetty mahdollisemman monella sängyllä. Kazanissa yövyimme kaksi yötä hostellissa, ja Moskovassa yhden. Suuria kaupunkeja kun ovat, niin vissiitit olivat suhteellisen lyhyitä. Otimme siis ajasta kaiken irti, joten kävelyä rittii. Kirkkoja riitti. Katedraaleja riitti. Kremlejä riitti.
Tutkimusryhmäämme kuului kaksi suomalaista: minä (miespuolinen) ja Kimmo (miespuolinen), kaksi kiinalaista: Liu (miespuolinen) ja Mu (naispuolinen) sekä yksi saksalainen: Franziska (naispuolinen). Jo tämä kevyt monikansalaisuus toi hyvin erilaisia näkökulmia suunnitelmiemme etenemisprotogollaan, mutta suurimmilta kismoilta vältyttiin.
Nizhny Novgorod
Tässä 1,25 miljoonan asukkaan pikkukylässä vietimme vain päivän tunnit. Saavuimme aikaisin aamulla ja jatkoimme matkaa myöhään illasta. Kaupunki sijaitsee jokien Volga ja Oka risteyksessä, joten näkymät olivat aika huikeita. Maanpinnan tasoerot olivat erittäin mukavan suuria, joten ensi töiksemme ylitimme Oka joen, minkä jälkeen kiipesimme keskustassa sijaitsevan Kremlin juurelle. Kivutessa portaita/kiemurtelevia teitä saimme ihailla mahtavaa maisemaa Jokien ristekseen. Pistäydyimme Kremlissä, kuljailimme keskustassa. Itse kaupungin keskusta ei yllättänyt valtavalla koollaan, mutta oli eri viihtyisä. Reitillemme osui valitettavasti paska sashlik -ravintola (шашлык - varras, lihaa tms.), mutta ei siitä sen enempää. Ilta saapuikin nopeasti ja teimme matkan takaisin alas juna-asemalle bussilla.
Kazan
Aamulla olimmekin tättärää Kazanissa, tässä kauniissa tatarstanilaisessa 1,14 milj. asukkaan kaupungissa. Paikansimme itsemme ja suuntasimme heittäämään matkailuvarusteemme hostellille. Hostelli sijaitsi mukavan lähellä pääkävelykadua ja n. 1,5 km päässä todella upeasta Kremlistä, jonne täällä olomme aikana taisimme tallustaa ainakin viisi kertaa. Koska määrämme oli majoittua tähän tataarikylään pariksi yöksi, ensimmäinen päivä meni lepäillessä hostellilla, syödessä ja tietysti kuljaillessa.
Näissä kaupungeissa huomasi jo selviä hintapudotuksia verrattuna suuriin ja mahtaviin kaupunkeihin: Moskovaan ja Pietariin. Yöpymisemme tosin kaikissa matkalla käyttämissämme hosteillessa oli n. 15 e/yö. Mutta esim. Kazanissa meidän seurue (5 henk.) söi 55 eurolla tuhdisti pienet alkupalat, viinit, oluet ja pääruuat.
Seuraavana päivänä pistäydyimme tatarstanilaisen alkuperän ja kulttuurin museossa ihmettelemässä sota- ja metsästysvehkeitä. Museo nyt oli ihan mukava, mutta täällä koko idän naapurissa oleskeluni aikana on vain valitettavasti hieman turtunut tähän kaiken roinan ja kullan ja rakunnusten tuijotteluun, sori mutta tämä nyt on vain totuus.
Tarkoituksemme oli yön tunneilla suunnatta Kazanin yöhön täkäläiseen anniskeluravintollaan, mutta päädyimmekin kävelemään taas tähän kremliin, joka oli täysin avoin klo. 01.00 ja tyhjä ihmisistä. Tataarikaupunki kun on, niin kremlissä oli ihka oikea moskeija. Tämä rakennus oli valaistu upeasti ja siinä vietimmekin puolisen tuntia kuvaillessa koko komeutta. Tuon toimituksen jälkeen päätimme yhteistuumin olla väsyneitä, joten palasimme nukkumaan hostellille.
Viimeiseen pävään Kazanissa kuului vielä yksi käynti kremlissä, jolloin pääsimme sisään moskeijaan seuraamaan muslimeiden toimituksia. Tämä oli aika harrastilaisuus, ja tuntui hyvin oudolta, koska tietääkseni moskeijaan ei ole muilla yleensä asiaa. Olimme tosin erossa heistä kolmannessa kerroksessa pienellä parvella tuijottelemassa. Eivät katsoneet turisteja kovin mukavalla silmällä.
Kremlistä lähdimme taas kuljailemaan uuteen suuntaan yms. Iltäpäivällä haimme kaikki tavarat mukaamme ja siirryimme syömään viimeisen ateriamme Kazanissa ravintolaan. Mahat tyytyväisinä kierimme juna-asemalle. Junassa sitten siemailimme hieman viiniä salaa, koska tietääkseni vahvoja ei saanut olla esillä. Petasimme petimme ja kävimme maaten.
Moskova
BAM Olimme moskovassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli Kimmon kanssa tarkoitus lähteä Moskovasta jo samana päivänä. Olimme kuitenkin katsoneet kellon aikoija hieman väärin junalipuistamme, joten selvisikin ettei meillä olisi aikaa Moskovassa kuin muutama tunti. Onneksemme lipun vaihto vielä saman päivän lähdöllä onnistui yllättävön helposti. Muutimme lippumme seuraavan päivän iltaan. Itse vaihto ei maksanut kuin joitain ruplia, mutta hävisimme jonkun satasen, koska he eivät hyvittäneet rahaa kalliimmasta lipusta.
Saimme myös yösijan samasta paikasta mihin osa seurueestamme oli määrä majoittua. Hostelli Arbatilla, suositulla kävelykadulla. Hostellissa seurueeseemme liittyi muutama kiinalainen ja yksi korealainen. He olivat jo vanhoja tuttuja Pietarin asuntolastamme. Hostellista suoraan karautimme astronauttimuseoon, joka oli yksi harvoista kohteista johon todella halusimme Kimmon kanssa. Tämä oli alkuperäänkin suunnitelmamme käydä katsomassa astronautit ja ottaa oikeastaan heti juna takaisin Pietariin. Nyt ei tarvinnut kuitenkaan toimia liian ahtaalla aikataululla.
Museota ympäröi kaunis puisto, ja ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Oikeastaan ilmat suosivat meitä koko matkan ajan. Välillä liiankin tukalasti tarpoessamme kaupungilla. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta kuvat kertokoon enemmän (lopussa), kuin minun suttuiset ja hatarat kirjoitelmani.
Syönnin harjoitimme täkäläisessä luonastamossa "му-му", jossa jokaisella ruokamoduulilla oli kappalehintansa, ja näin sai itse rakentaa annoksensa. Illan pimetessä päätimme Kimmon kanssa hakeutua muutamalle huurteiselle omalla kävelykadullamme. Jostain ihme syystä arki olikin sulkenut kadumme pubit ja baarit keskiyön aikaan, joten jouduimme turvautumaan aasialaistyyliseen ravintolaan. Täällä olut oli melkein Suomi-hintaa, jotenka yhdet kulautettuamme haahuilimme hiljaista Arbatia pitkin nukkumaan.
Kauniiseen auringon paisteeseen herättyämme oli tarkoitus täräyttää punaiselle torilla ja siellä sijaitsevaan Pyhän Vasislin katedraaliin. Venäjällä vietetään voiton päivää 9.5. ja tänään oli 8.5. joten tietysti armeijanväki ja muu paraatiporukka oli harjoittelemassa huomista varten. Näinpä koko punainen tori ja sen läheisyys oli täysin poliisivoimin suljettu. Olisihan tämä pitänyt tietää...
No, kirjoitimme taistelustrategian uusiksi ja lähdimme metrolla puistoon Gor'kogo. Ilma oli taas mukava ja vedimme koko vahvistetun seurueen kanssa itsemme levyiksi nurmikolle paistattelemaan päivää. Koko päivä vierähti hyvin nopeasti puistossa makaillessa ja kiertäessä hyvin väkitäyteistä puistoa, joka kuhisi rullaluistelijoita ja ihan ilman pyrillä liikkuvia ihmisiä.
Junamme lähtöaika lähestyi ällöttävästi, johon meidän kolmen (Miro, Kimmo ja Franziska) oli suotuisa keretä. Muu osasto jäi vielä Moskovaan joksikin päivää mm. ihailemaan tätä suurella vaivalla valmistettua voitonparaatia. Otimme patikkamatkan puistosta hostelliin ylittäen suuren ja mahtavan ja kiemurtelevaisen Moskova joen. Lopulta meille sitten tuli henkoinen kiire, joten olimme ottava bucketin kanoja mukaan KFC:stä junaan.
Imailimme kanat sitten junassa samalla kun tutustuimme meidän lähellä nukkuviin venäläisiin koululaisiin, jotka olivat hyvin innoissaan ulkkareista. Mukavia lapsia olivat, hieman villejä. Saavuimme rakkaaseen Pietariimme klo 5.00 maissa, josta kävelimme todella uupuneina samoin tyytyväisinä asuntolallemme. Itse lysähdin nukkumaan heti kun sain junahiet pestyä päältäni.
Ja sitten tietysti kaunein osuus (tai niin kaunis mihin Samsung Gio on pystyvä):
Nizhny Novgorod:
Kazan:
Moskova:
PS. Ei iha maailman paras tää Bloggerin kuvansäätöjutska, ni ovat vähä miten sattuu, anteeksi. Ja Kuitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti